lauantai 25. toukokuuta 2013

Poikamiehen sapuskaa



Tämähän se tietenkin on erinomaista sapuskaa poikamiehelle.
En yritä vakuuttaa ketään aterian terveysvaikutuksilla, mutta valkuaisaineita on ainakin riittävästi.
Itsekin lukeudun jo ukkomieskaartiin enkä tee näitä herkkuja kuin pari kertaa viikossa.
Taustalla olevassa kattilassa on muuten kaurapuuroa, joka on Tamperelaisen mielitiettyni herkkua!
Pieni vinkki kaikille tämänkaltaisen herkun valmistajille!

Laittakaa munien päälle murennettua sinihomejuustoa
niin tulee tosi maukasta ruokaa!

maanantai 20. toukokuuta 2013

Alppimaan asukkaat


Pikkupoikana pian senjälkeen kun olin oppinut lukemaan käsiini eksyi repaleinen maantiedon oppikirja, jonka alkuperä oli Vääräkosken jätepaperivarasto.
Silloin tein vakavia pohdintoja siitäkin minkälainen maa on Sveitsi?  Lopulta kysyin asiaa isältäni ja hän kertoi sen olevan paljon Suomea pienemmän.  Silloin jo ajattelin että Suomi on ainakin paljon köyhempi kuin Sveitsi.
Se asia piti varsin hyvin paikkansa.


Tämä blogi olkoon kunnianosoitus urhoolliselle jääkiekkojoukkueelle, joka on vuosi vuodelta kehittynyt pienen pienessä  vuoristoisessa maassa.
Monet ystäväni toivoivat Sveitsin voittoa jättiläismäisestä USA:sta, joka ansioitui pakottamalla Suomenkin Leijonat epätoivoiseen taisteluun mitaleista.
Sveitsi lunasti tälläkertaa odotukset niin hyvin että muistelin Wilhelm Tellin sankaritarinoita.
Näin niistä kertoo Wikipedia:

Myyttinen tarina Wilhelm Tellistä esitetään usein seuraavasti. Vouti Gessler panetti Altdorfissa Urissa tangon päähän arkkiherttuan hatun ja käski, että jokaisen ohikulkijan piti sille vallan tunnuskuvalle paljastaa päänsä. Sitä tietä astui kuuluisa jousimies Wilhelm Tell, taluttaen kädestä pikku poikaansa, ja sivulla riippui hänellä jousi ja nuoliviini. Hän astui ohitse tervehtimättä hattua. Vouti otatti kiinni Tellin, asetti hänen poikansa seisomaan lehmusta vasten ja pani pojan pään päälle omenan, käskien isän ampumaan nuolellansa sen pois. Tellillä oli rohkeutta ja taitoa ampua omena haavoittamatta poikaansa.
Mutta koska Tellillä oli toinenkin nuoli kätkössä, kysyi vouti: ”Mitähän tarkoitat tuolla toisella nuolella?” Tell vastasi rehellisesti: ”No, sanonpa sinulle totuuden. Jos olisi ensimmäinen nuoli sattunut lapseeni, olisin toisella osunut sinuun.” Silloin vihastui vouti, panetti Tellin kahleisiin ja lähti viemään häntä veneellä Vierwaldstätterjärven yli linnaansa Küssnachtiin, sulkeakseen hänet siellä torniin. Mutta heidän purjehtiessaan järvellä Rütlin ohitse alkoi ankara myrsky lähetä.
Venemiehet joutuivat neuvottomiksi ja ajattelivat, että ainoastaan Wilhelm Tell saattoi voimakkailla käsivarsillaan ohjata venettä. Vouti päästätti hänet kahleistaan ja käski hänen asettua perää pitämään. Tell ohjasikin venettä vakaalla kädellä pitkin kallioista rantaa; mutta jyrkän Axen-vuoren vieressä, jossa kallion kieleke pistää ulos veteen, sieppasi hän äkisti aseensa, hyppäsi kalliolle ja samalla sysäsi veneen ulos pauhaaviin aaltoihin. Sieltä hän kiiruhti sisämaahan päin ja piiloutui pensastoon. Kun vouti viimein nousi maalle ja astui Küssnachtiin vievää solatietä, ampui Tell piilostaan häntä nuolella läpi sydämen.[1


Tämä tarina on vaikuttanut käsitykseeni alppimaasta ja sen ihmisistä. 
He ovat nousseet jääkiekossa aivan huipulle ja seuraavalla kerralla ei ehkä edes nyt kultamitalin kahminut Ruotsi mahda heille mitään.