lauantai 31. tammikuuta 2009

Tarinaa saunasta

Jussi pappa oli muinoin ostanut hirret, joista hän rakensi saunan lammenrantaan. Se oli savusauna. Naapurissa asui Hietakankaan Kalle ja Olga, jotka olivat minun kummejani. Kalle oli tullut Amerikasta ja nainut Olgan, jolla oli Lamminperän sisaruksille jaettu maapalsta. Tähän he rakensivat talon jossa oli ihan nykyaikainen uloslämpiävä sauna. Usein myös isä ja minä siellä saunottiin. Niihin aikoihin myös isä aloitti saunaremontin. Saunaan tehtiin ihan uloslämpiävä muuri. Jostain löytyi vanhoja tiiliä. Lammen rannasta tuotuun hyvään saveen sekoitettiin kalkkia ja sekoitettiin hiekan kanssa laastiksi. Isä oli silloin alkuaikoja varikolla Inhassa vartiointitöissä ja minä kävin kolmatta vuotta koulua Mäenpään Lyytin opetuksessa. Illalla sitten muurattiin. Minä kannoin tiiliä. Koulussa olin kirjoittanut ainevihkoon:"Minusta on mukava käydä koulua, kun ei tarvitse kantaa tiiliä." Saunanmuuri oli käytössä 2000 luvulle saakka, mutta oli ollut kuulemma helppo purkaa. Silloin tehtiin myös isompi saunaa koskeva remontti, ja Jussi papan sauna toimii nyt entistä ehompana!

perjantai 30. tammikuuta 2009

Lapsuuden kotini

Se oli Pöyhösen lammen rannalla nimeltä Rantamaa. Pappani oli rakentanut sen ja ulkorakennukset, joita oli navetta,riihi ja sauna, navettarakennuksesta poikittain oli katos, jonka alla oli puucee ja puuvaja. Olin aina kiinnostunut pappani käsityötaidoista. eräs konkreettinen kapine oli pieni puuhevonen jonka pappa oli minulle vuoleskellut. Minä Ja Eira, Eira oli vanhin siskoistani, olimme papan silmäterät. Kuollessaan joulun aatonaattona 1952 hän oli viimeisiksi sanoikseen sanonut; "Peitelkää Suloo ja Eiraa.." Pöyhösen lampi oli silloin tärkeä koko kylälle. Oli paljon biisameita, joiden turkiksista saatiin rahaa. Isä vei kalaa Kuluttajan Osuuskauppaan ja näin lyhenteli ruokavelkaa. Monilla kyläläisillä oli silloin vene ja meidän lampemme tarjosi ehtymättömiä kalansaaliita. Vieressä kulki maantie. Toisella puolella oli Siltanevan mäki ja toisella puolen Koppikangas. Siltanevalta kuljettiin kaupoissa, jotka olivat ennen asemaa Heikkilän Väinön ja Volaman Dimitrin kaupat siitä vähän eteenpäin saman tien varressa ennen rautatieasemaa oli vielä Osuuskauppa. Koppikankaalta pääsi Väkkärämäen kautta Vääräkoskelle. Missä oli kartonkitehdas ja koulu. Vääräkoskellakin oli kolme kauppaa, nimittäin Kuluttaja, Kantola ja Osuuskauppa. Toisella puolella tietä oli Helluntalaisten rukoushuone, joka oli rakennettu talkoovoimin ja siellä oli ensimmäinen paras kaverini Hankkion Esko. Suruni oli suuri kun he muuttivat pois 1953, mutta meninhän sitten syksyllä kouluun, ja uusia kavereita löytyi. Silloin elettiin vaikeita sotakorvausvuosia, mutta sitähän me lapset emme ymmärtäneet.

torstai 29. tammikuuta 2009

Ensimmäinen koulupäiväni

Ensimmäinen koulupäiväni oli syksyllä 1953 silloin isän polkupyörän ritsillä min menin opiskelemaan tärkeitä asioita. Tiesin kyllä kirjaimet ja numerot, mutta en osannut lukea enkä laskea. Se oli Vääräkosken koulu Ähtärissä. Ensimmäinen opettajani oli Liisa Hujanen. Siinä syntyi ensimmäinen kosketus kavereihin, joista joidenkin kohtalosta voi vieläkin sattua kuulemaan. Useimmiten se tieto on kehystettynä paikallislehdessä. Joskus 1970 luvulla koulu paloi, eikä sitä siis enää ole. Ensimmäisenä päivänä ei ollut vielä varsinaista opetusta. Jaettiin kuitenkin kirjoja ja vihkoja ja muuta tarpeellista. Ikävä yksityiskohta josta en ole usein puhunut oli se kun yritin urhoollisesti tunnin loppuun asti pidätellä hätääni. Mutta voi! Valitettavasti vähän housuni ja luokan lattia kastui. Sitten samoihin aikoihin isä tilasi minulle Aku-Ankka lehden. Siinä olevista puhekuplista hän uskoi minun oppivan lukemaan. Mutta minä olin ovela ja luetin lehtiä aikuisilla ja muistin paljon ulkoa, isä kyllä huomasi asian, ja vasta kun hän oli pistänyt minut kovan eteen niin aloin oppia. Minulla oli usko että pärjäisin tekemättä läksyjä, mutta nihkeätä se oppiminen oli. Myöhemmin vielä samoja kavereita oli Säkylässä samassa tuvassa kun olimme suorittamassa asepalvelusta. Kaiki kuitenkin alkoi juuri sinä erikoisena ikimuistettavana päivänä elämässäni muuttua. Se oli askel kotipihalta laajempaan yhteiskuntaan!

keskiviikko 28. tammikuuta 2009

Kun isä pesukoneen osti

Varmaa vuosilukua minulla ei ole, mutta kai se oli 1960 luvun alkupuolella, kun meille ostettiin pesukone. Lapsikatras oli tuolloin kasvanut seitsenpäiseksi, ja isällänikin oli usko, jonka joskus kuulin:"Koneet ne on, jotka veisaa." Niinpä siis joku keskustassa asuva kauppias toi tienvarteen pesukoneen ja lingon. Viimeinen kilometri oli talvella pelkkä tallattu rekitie, jota myöten kävin isän kanssa Ernesti hevosen vetämällä reellä ne hakemassa. Pyykkipäivä oli edelleen melkoinen. Vesijohtoa ei ollut joten koneeseen kannettiin ämpärillä vesi. Huuhtelua varten valutettiin vanha vesi pois ja kaadettiin uusi tilalle. Lopuksi nostettiin pyykki linkoon, josta täytyi pitää lujasti kiinni kun se tärisi kovasti. Kysyin vanhalta äidiltäni mitä hän tästä kaikesta muistaa: "Kyllä se paljon helpotti." kuulin puhelimessa arvion. Mutta helppoa ei hänen elämänsä silloin ollut eikä me lapset sitä ymmärretty. En minäkään vaikka olin vanhin.

tiistai 27. tammikuuta 2009

Muistelmia riiheltä

Joskus olen ajatellut kirjoittaa muistelmat omasta elämästäni, joka on ollut niin monisärmäinen ja täynnä tapahtumia, ettei siitä mitään järjellistä tarinaa voisi tehdä. Täytyisi tehdä vähintään 10 tarinaa. Kun kävin kansakoulua Suomi oli vielä maatalousvaltainen maa, jossa ihmiset arvostivat työtä. Isäntäväki usein ihan vakavissaan uskoi, että koulu tekee ihmisistä laiskoja. Nykyisinhän uskotaan päinvastoin jo senkin takia, että kaikkien on pakko käydä koulua. Jotkut käyvät monta ammattikoulua kun haluavat vaihtaa alaa. Nuoruuteni maaseutu oli erittäin mielenkiintoista kulttuuria. Kun rahaa ei ollut niin tehtiin työtä vastavuoroisesti. Kun joku rakensi talon pidettiin talkoita, ja koko kylän väki oli yleensä asialla. Ihan pikkupoikana olin mukana riihipuinnissa, jossa riihen orsilla kuivatettua viljaa hakattiin varstoilla. Siitä tuli riihen lattialle jyviä joiden mukana puolet oli akanoita. Nämä sitten syötettiin viskuriin, joka puhalsi akanat pois. Riihipäivän jälkeen kaikki olivat noesta mustia. Oli ihan pakko lämmittää sauna. Itse olin sitten hevosmiehenä kun vein kovapyöräkärryillä jyviä myllyyn. Saatiin mummon rieskaleipää joka kirkkaasti hakkasi tämän päivän leipomotuotteet. Tämä sopinee yhden blogin muistelmaksi, ja voinevat olla apuna myöhemmissä muisteloissa.

maanantai 26. tammikuuta 2009

Presidenttipeliä

Vuonna 2012 vaihtuu Suomessa uusi presidentti. Tarjalla tulee vuodet täyteen. Sauli jo aloitti vaalitaistelun osallistumalla taitoluisteluun. Nyt on kuitenkin kamala tosiasia se tietoisuus valtavasta kansansuosiosta. Täytyy joka päivä pelätä mokaavansa 3 vuotta. Ei ole Saulipojallakaan helppoa. Paavo Väyrynen on ollut varteenotettava presidenttiehdokas joskus, ja nyt kun Vanhanen ehkä kieltäytyy, niin mitä tekee Väyrynen? Mitäpäs jos tehtäisiin Ahti Karjalaisen tukijapojasta presidentti. Paavo on oppinut, hän ei enää taputtele lentoemäntien takapuolia kuten ennen. Sensijaan Sauli on vielä pahassa iässä. Tarja se tuosta pelistä ei paljon välitä, hän voi edelleen Mäntyniemen rauhassa bongata lintuja. Lintulajeista mieluisin on tämä papukaija urpilainen, joka kuitenkin lajikohtaisesti tunnetaan sisäpiirilintuna täällä pohjoisessa. Papukaija Urpilainen ei vielä ole avannut presidenttipeliä, mutta kansansuosiosta nauttiva Martti Ahtisaari jo miettinee matkia Ortegaa, ja palata valtaistuimelle. Aikaa on paljon odottaa Saulin mokaa, ja saattaahan olla, että tulee ihan uusi kansansuosikki kun Sauli pyrkii edelleen innokkaasti vähentämään presidentin valtaoikeuksia.

sunnuntai 25. tammikuuta 2009

Tavallinen talvipäivä

Mitään kovin merkittävää ei ole tänään tapahtunut. Onneksi jo nyt tiedämme, että Suomi on mäkihypyn, formulan ja rallin lisäksi myös keihäänheiton huippumaa. Uusi laji on tulossa vahvasti kuvaan ja se on taitoluistelu. Eilen tuli euroopan mestaruus. Eilen oli siis erikoinen talvipäivä mutta tänään tavallinen. Tänäänkin tulee uutisia. Lunta on jo satanut ja monesti toivotut asiat toteutuvat ja myös miesten hiihtourheilu. Naisillahan sekin asia on kunnossa. Pieni Suomen kansa putkahtelee pieninä paloina maailman tietoisuuteen. Minulla eikä monilla ystävilläni ole suksia eikä luistimia, mutta innokkaasti seuraamme tavallisen talvipäivän tapahtumia.

lauantai 24. tammikuuta 2009

Talous lama

Mikä lama meillä on? Tehtaat pysähtyvää ja työt loppuvat monilta. Markkinatalous kouristelee pahoinvoinnista ikäänkuin alkoholisti krapulassa. Onko hyvinvoinnista tulossa pahoinvointi? Joutuuko porvarihallitus rakentamaan sosialistisia uudistuksia? Onko markkinataloutta säädeltävä enemmän? Vai onko tämä markkinatalouden keino säädellä ihmisten elämää? En pysty kaikkeen sanomaan mitään. Kyllä aika antaa asioihin vastauksen. Globaali markkina talous vieläkin elää ja voi hyvin. Petroolin hinta on alle 25 euroa/litra mikä on hyvä merkki jatkoa ajatellen. Onhan niitä muitakin arvoja kuin raha. Tiedetään että telluksen ekologia on vielä huonommassa tilassa ekonomia. Vähän pikkuisen uskon, että olemme uuden ajan kynnyksellä. Erittäin hyvä ja otollinen aika uusille isteille ja ismeille. Toivottavasti viattomat ihmiset saavat elää rauhassa turvallista elämää. Se on suurin toiveeni.

perjantai 23. tammikuuta 2009

EU

Eurooppa Unionin palkkarengit suojassa valkopäämerikotkan siiven alla. Näinhän usein näkee euroopan yhteisöstä ajateltavan. Nähdään brysselin byrokratia ja verrataan sitä NL ¨:n aikaiseen Moskovaan. Puhutaan oman parlamenttimme ainoasta tehtävästä olla pelkkä kumileimasin. Onhan se surullista kuultavaa kun todella haluaisi todella yhtenäistä eurooppaa. Sitä ei vaan tule kun kaikki kansallisvaltiot vetävät omaan suuntaansa, ja unionin byrokratia ohjaa liittoutumaa kohtalokkaaseen suuntaan. Maailma ympärillämme on kuitenkin täynnä liittoutumia, enkä ole se joka huutaa kaikille: " Me olemme epäonnistuneet!" Eurooppa unionin on vaan jotenkin kehityttävä. Demokraattisten Valtioiden liitto olisi saatava kehittymään demokraattiseen suuntaan. On luotava eurooppalainen usko tulevaisuuteen. Jokainen näkee helposti heikkoutemme mutta vahvuutta on syytä odottaa!

torstai 22. tammikuuta 2009

Ahneuden palkka

Kun uutisten lukija kertoo jatkuvista lomauttamisista ja uusista tuotantolinjojen vähentämisestä, ei voi olla ajattelematta sitä rahanhimoista joukkoa pörssissä, joka kyttää kurssien liikkeitä. Markkinatalous on muuttanut monien osakkeiden nimellisarvoa ja ahneet ihmiset hakevat sieltä arvonnousua joka ei perustu todellisuuteen. Monista on tullut miljonäärejä. Monet ovat rikastuneet ahnehtimalla hyötyä toisen tekemästä työstä. Kaikesta päätellen on tullut muutoksen aika, joka pistää uusavuttomat pörssihait ahtaalle. On erittäin valitettavaa, että myös rehelliset työssäkäyvät ihmiset saavat kärsiä, puhumattakaan siitä epävarmuudesta jossa me eläkeläisetykin nyt olemme. Onneksi herkkuihin tottuneet ahneet saavat myös lopulta sen palkan mikä heille kuuluu.

keskiviikko 21. tammikuuta 2009

Ostin uuden kameran

Päiväni ovat olleet kovin tyhjiä ja tylyjä. Aika tulee pitkäksi. Mietin, että tarvitsen hyvän ja mukavan harrastuksen. Rahaakin löytyi muutama satanen, joten aloin etsiä uudeksi harrastusvälineeksi kameraa, jolla voisin kuvata langalla istuvia lintuja tai ladon ovella lepäävää perhosta. Tietenkin näin talvella kohteeksi sopisi huurteiset maisemat ja alhaalla paistavan auringon aiheuttamat pitkät varjot. Ehkä siis nytkin voisi jotakin kuvata. Valintani oli 20 kertaa zoomaava olympos, jota kampanjamyynnissä tarjottiin edullisemmin kuin muita merkkejä. Nyt minulla on kamera! Ensimmäiset kuvat on otettu! Nyt voisin niitä jo asettaa tietokoneelle. Ja tuoda myös blokiini. Valokuvaus on minulle uusi harrastus. Aion kävellä aina ja kaikkialla kameran kanssa ja opiskella uusia asioita.