tiistai 31. toukokuuta 2011

Ammattitaitoa Ähtäristä


Joskus aikoinaan minäkin opiskelin  täällä ammattia. Silloin oppilaitos toimi hyvin eri tavoin kuin nyt, mutta se uursi uraa ammattikoulutukselle Suomessa.

Tänä päivänä ilman ammattikoulua ei voi ajatellakaan löytävänsä työpaikkaa. Valitettavasti tehdään koulutuksessa virheitä mm. siten, että joillekin aloille on ylikoulutusta. 
Vaikea on sanoa mille alalle?
Tässä tänään valmistuneiden ryhmässä oli runsaasti puuseppiä ja rakennusmiehiä. Tytöille oli ollut lähihoitaja koulutusta ja ravintolan kokkilinjalla oli tyttöjä ja poikia.
Tuomarniemeltä oli valmistunut metsureita ja metsäkoneen käyttäjiä monenlaisiin ammatteihin siltä alalta niin hyvin, että heidän ammattitaitonsa tulee kyllä käyttöön.

Oppilaita ja heidän omaisiaan oli tosi runsaasti liikkeellä. 
Oppilaat olivat järjestäneet ohjelmaa ja kaikenlisäksi koko yleisölle tarjottiin laadukkaat kakkukahvit karjalanpiirakoilla ja munavoilla.
Oli myös laadukasta täytekakkua.

maanantai 30. toukokuuta 2011

Siilit pihallani

Kesän tuodessa vauhdilla vihreyttä pihaan ja voikukkia joita yritän sieltä epätoivoisesti kerätä pois, olen samaan aikaan yrittänyt ruokkia siiliperhettäni kissan kuivamuonalla.

Siiliperheestä on vain yksi perhekuva. Ehkä se oli sitä kosioaikaa kun nykyisin ne ovat ruokalautasella eri aikaan, jopa eri päivinäkin.
Isompi siili lienee uros, se onkin juuri tässä tänään otetussa kuvassa.
On vähän vaikea laskea olisiko pienemmällä naaraalla yksi piikki vähemmän kuten vitsinikkarit ovat tätä sukupuolta määritelleet.

Joka päivä siilien lautasella käy myös harakka.
Se tulee salamannopeasti, ottaa suussa täyteen  ja häipyy.
Yritän ottaa siitäkin valokuvaa mutta en koskaan onnistu.

Siilien ruokkimisessa piilee myös vaara, että muut pikkunisäkkäät keksivät homman ja sitä olen myös pienellä pelolla tarkkaillut.
En minä hiiriä pelkää mutta naapurit pian kauhistuisivat kun ovat vanhoja kunnollisia ihmisiä.
Onneksi kuitenkin ruokinta on onnistunut ihan hyvin. Ruokinta-astiat olen pessyt joka toinen päivä,  siten etteivät ne ole olleet omassa tiskialtaassa, joten voin juoda surutta kahvia ja seurata kotipihan elämää.

perjantai 20. toukokuuta 2011

Havaintoja luonnosta


Sateet menivät nopeasti ohi ja kastelivat maan sopivasti.
Kaikkialla muuttui luonto vihreäksi.
Ylläolevat mustikankukat olen kuvannut tänään, joten toivoa voi hyvää marjasatoa.

Hyönteisiä syövät muuttolinnut palailevat ja ryhtyvät nopeasti pesäntekoon. Tänään näin parissakin pihassa västäräkkejä.
Mökillä kuului tutusti taas käpytikan konepistoolimaiset sarjat.
Puut vihersivät jo selvästi ja ruoho oli lähtenyt vauhdikkaaseen kasvuun.  
Alueella on näköjään edelleen kurkipariskunta. Sattui nimittäin kurki lentämään pihan yli ihan läheltä mutta en ehtinyt  ottaa valokuvaa.

Kevät on hyvää aikaa tehdä havaintoja luonnosta. Aina voi olla tyytyväinen kun asiat vuosi vuoden jälkeen toistuvat. 
Se merkitsee elämän jatkumista monimuotoisena ja voimme kaikilla aisteillamme seurata yhä uudelleen toistuvaa näytelmää johon ei kuitenkaan koskaan kyllästy.

Saunakapteeni


Kun olimme muuttaneet Itä-Ähtäriin vanhaan maalaistaloon 1957 keväällä niin ilmeni että talossa oli vielä savusauna.
Kiuas oli valtavan iso teräspönttö joka oli täynnä kiviä. Kiukaan päälle asetettiin valurautainen pata jossa kuumennettiin vesi.
Saunan toisessa päässä oli puinen viljankuivaaja, sitäkin lämmitettiin kiukaan avulla johtamalla lämpöä seinän läpi asbestiputkea käyttäen.
Silloisen saunan ulkonäköä on muokattu niistä ajoista mm. siten, että olen suurentanut ikkunan kokoa ja saunaan on laitettu peltikatto. !970-80 paikkeilla saunaan tuotiin naapurista jatkuvalämmitteinen kiuas ja vesipata jota voitiin lämmittää.

Silloin ennen savusauna aikoina kun kiuas lämmitettiin niin seuraavana aamuna sai vielä ottaa löylyt. Nykyisin ei enää kunnon löylyjä tule.

Minä olin meidän perheen saunakapteeni. Isä kävi töissä ja töiden jälkeen hänellä kotona työt jatkuivat tavalla tai toisella. Minä olin vähän laiskempi työntekijä mutta saunan lämmitin kunnolla. Monesti puut olivat vähän märkiä ja savusaunassa ei ole mitään vetoa.
Silloin saattoi kulua aikaa sytyttämiseenkin enemmän kuin nykyihminen kestäisi.

Saunassa oli matalat ovet ja joskus sattui saamaan kovia tällejä. Kerran kipaisin savua pakoon ja löin pääni niin lujaa oven reunaan että pomppasin takaisin lauteiden alle. Ehkä se oli lievä aivotärähdys, mutta ei mitään sen kummempia siitä seurannut.

Varsinkin jouluaattona lämmitettiin sauna oikein kuumaksi. Kerran sitten isän kanssa kilpailtiin kumpi ottaa kovemmat löylyt. Olin ollut aamupäivän syömättä illan herkkuateriaa odotellessa ja kävi niin että rupesin pyörtymään lauteille. Täytyi myöntää että en siinäkään lajissa Isälle pärjännyt.

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Äitien päivä


Tänään vietetään taas Äitien päivää. Päivä on kaunis ja lämmin ja juuri tänään voit viedä kukkia hänelle, sillä juuri Hän on ne Sinulta ansainnut saada. Minun Äitini on jo poissa ja hänen haudalleenkin on kovin pitkä matka.

Äiti suhteeni oli jotenkin monimutkainen sillä Minulla oli aina vaikeaa olla hänen seurassaan pitempään. Usein kun poikkesin Häntä palvelutalolla tapaamassa niin olin siellä vain tunnin tai pari.
Kunnioitin kyllä hänen elämäntyötään ison perheen Äitinä. Hänellä ei ollut nykyajan mukavuuksia. Vanhassa talossa täytyi tehdä paljon töitä. Karja ja hevonen piti hoitaa säännöllisesti ja useimmiten se oli Äidin tehtävä.

Nykyäänkin vanhempien vastuu on raskas. On vaikeaa löytää koulutusta vastaavaa työpaikkaa. Monella nuorella perheellä nykyään on selvästikin vaikeampaa kuin joskus minun nuoruudessani. Silloinkin oli monenlaisia ongelmia. Asuntolainaa ei helposti nuorille myönnetty, mutta töitä oli ja palkalla eli jotenkin hyvin.

Viime vuosinaan Äitini alkoi ikääntyä. Hänellä oli pieni tapaturma jolloin Hän kaatui kelkan kanssa ja jalka murtui. Tapauksen jälkeen hänen kävelynsä ei ihan entiselleen palautunut ja lopulta täytyi käyttää rullaattoriakin apuna. Hän ei ollut montakaan vuotta elämästään tupakoinut, mutta jotakin keuhkoahtaumaa hänellä oli.
Nyt vertailen näitä asioita itseeni. Keuhkoahtauma on erittäin paha ja liikkuminen tuntuu joka vuosi huonommalta. Äitinikin oli aika lihava ja Minäkin olen aika nopeasti lihonut.
Liikaa rasvaa ja sokeria. Minulla on myös hyvät ruokahalut kun tupakka on ollut poissa yli viisi vuotta. Uskon että samaa rataa mennään Äidin kanssa näiden hyvien ja huonojen perintötekijöiden kanssa.

Lopuksi kiitän Sinua Äitini kaikesta ilman ehtoja. Sinä olet poissa ja Minä vielä elän. Suku näyttää jatkuvan vaikka sukunimi onkin tuon tuon veljenpojan varassa.

lauantai 7. toukokuuta 2011

41-vuotta

Syksyllä 2010 tuli minulla 41-vuotta täyteen kaupungissa jota en ollut vielä oppinut.
En ollut sopeutunut kauniiseen teollisuuskaupunkiin, jossa on hyvät liikennepalvelut ja jossa kaikkien asioiden hoito yleensä kävi kuin vettä vaan.

Veri veti takaisin kotiseudulle ja yhtäkkiä aloinkin pohtia paluuta synnyinalueelleni ihan vakavasti.
Minulla oli täällä jo valmiina kotitaloni vanhat rakennukset ja täällä olin jo monena kesänä viettänyt kuukausia. Ajattelin ja toivoin nuortuvani uudelleen kun harrastukset muuttuvat olosuhteita vastaaviksi.

Ähtärissä oli myös edulliset hinnat kiinteistöissä ja korkotaso oli sattumalta niin edullinen että saatoin ajatella maksavani omaa asuntoa samalla rahalla kuin kaupungissa perittiin vuokraa.
Onni ja autuus toteutui syksyllä siten että muuttokuorma tuli Ähtäriin Lokakuisena sadetihkuisena yönä. Talkoomiehiä löytyi kummastakin päästä ja edullinen muuttofirma suoritti kuljetuksen.

Kaikki oli kotiseudulla toki muuttunut. Ihmisiltä joutuu kysymään että kukas se Sinä olet?
Sitten löytyy toki yhteisiä tuttuja. Ei edes vanhoja koulukavereita enää tunne kaikkia.
Elämä kotiseudulla on toki ihan raiteillaan, mutta totuttelua tämä on.
Täällä pikkukaupungissa on hyviäkin puolia mutta tuntuu ikävältä kun näkee että monet palvelut täällä siirtyvät hiljalleen Alavudelle ja Seinäjoelle. Pikkukaupunkimme on hiljalleen kutistumassa elleivät täällä olevat yritykset piristy ja työllistä ihmisiä enemmän.

Itse olen työllistämässä itseäni kun saan nauttia varmasti ansaittua työeläkettä.
41-vuotta kului varsin nopeasti ja sinä aikana koko maailma on muuttunut paljon.

torstai 5. toukokuuta 2011

Merkillinen merkkipäivä

Toukokuun viides on minulle hyvin tavallinen päivä. En tunne kuka olisi silloin syntynyt.
Kalenterista näen että on Mainin päivä. Maini Sorrikin asuu Ruotsissa, hän on kuuluisa laulaja, mutta varmasti Ruotsalaisessa kalenterissa on jokin muu nimipäivä.

Kuitenkin tämä oli minun hääpäiväni 1968 ja siksi hyvin tärkeä merkkipäivä.
Olin silloin muuttanut Inhassa Pitkälleaholle missä oli rautatieläisille tarkoitettu asunto vuokrattavana. Siinä se meidän yhteiselämä alkoi avioliiton merkeissä silloisen vaimoni kanssa.
Vihkiäisissä oli etupäässä vain sukulaiset. Setä Kalle kuvasi tapahtumia filmikamerallakin. Anna mummilta ja Jalmari papalta saimme häälahjaksi kokonaisen ruokakaluston, joka oli kauan käytössä.
Lapsista ensimmäinen syntyi vielä Pitkälläaholla asuessa, mutta toinen näki päivänvalon vuosia myöhemmin Tampereella.

Sitten kun täytin 60-vuotta samana päivänä 2006 minulla todettiin akuutti myeloottinen leukemia. Olen siitä selviytynyt koska olen tässä kirjoittamassa. Samana päivänä lopetin onnistuneesti tupakanpolton. Siitä on kulunut aikaa 5-vuotta.

Olin silloin kolmannessa avioliitossa Petroskoista Suomeen muuttaneen naisen kanssa.
Näytti siltä että avioliitto oli taas kerran hajoamassa ja niin 5.5. 2007 tuli lopullinen ero niin totaalisesti etten häntä ole senjälkeen nähnyt.

Näin ajatellen siis tämäkin päivä on ollut elämässäni aika merkillinen merkkipäivä ja on syytä ajatella aina Toukuun viides: Mitähän tänään tapahtuu?

tiistai 3. toukokuuta 2011

Kylmää kevättä-niitä ja näitä

Monenlaiset kevättouhut ovat käynnissä nyt kun olen muuttanut pienempään kaupunkiin.
Ystäväni Lempin veneestä olen pari kertaa kokenut kangaskatiskaa Hankavedessä. Kalaa ei ole tullut.
Moottorisahaa olen pyörittänyt mökillä ja odotellut kauniita ilmoja.
Ystäväni Ritvaliisa loikkasi päivällä junaan ja matkusti hoitamaan omia kotiasioitaan.
Ostin myös 1998 mallia olevan Nissan Primeda merkkisen auton pari viikkoa sitten siinä toivossa että tulisi enemmän monipuolisuutta harrastuksiin. Sillä voi myös paremmin kuljettaa tavaraa mökille. Toivottavasti se ei lopeta kävelyä ja pyöräilyä.

Lintulaudan olen päättänyt tyhjentää ja siistiä vähän pihaa. Toivottavasti pian kylmät ilmat lämpiävät. Se onkin varmaan kaikkien ihmisten yhteinen toive tässä vaiheessa kevättä.

Olin hieman järkyttynyt niistä peijaisista, jotka syntyivät kun eräs pelottava henkilö tapettiin kaukoidässä. En usko että terrorismi loppuu tappamalla. Kyllä siihen muita keinoja tarvitaan vaikka en osaa tarkempaa reseptiä maailmanparantamiseksi kirjoittaa.

Kuitenkaan en jaksa uskoa myöskään pikaiseen maailmanloppuun sillä ihminen on hyvä keksimään uusia asioita. Japanikin vielä nousee tsunamin aiheuttamasta kaaoksesta.
Adventistinaapurinikin ajelee Toyotalla varsin tyytyväisenä, vaikka jakelee synkkää tietoa valkoisilla lappusillaan.