Tänään vietetään taas Äitien päivää. Päivä on kaunis ja lämmin ja juuri tänään voit viedä kukkia hänelle, sillä juuri Hän on ne Sinulta ansainnut saada. Minun Äitini on jo poissa ja hänen haudalleenkin on kovin pitkä matka.
Äiti suhteeni oli jotenkin monimutkainen sillä Minulla oli aina vaikeaa olla hänen seurassaan pitempään. Usein kun poikkesin Häntä palvelutalolla tapaamassa niin olin siellä vain tunnin tai pari.
Kunnioitin kyllä hänen elämäntyötään ison perheen Äitinä. Hänellä ei ollut nykyajan mukavuuksia. Vanhassa talossa täytyi tehdä paljon töitä. Karja ja hevonen piti hoitaa säännöllisesti ja useimmiten se oli Äidin tehtävä.
Nykyäänkin vanhempien vastuu on raskas. On vaikeaa löytää koulutusta vastaavaa työpaikkaa. Monella nuorella perheellä nykyään on selvästikin vaikeampaa kuin joskus minun nuoruudessani. Silloinkin oli monenlaisia ongelmia. Asuntolainaa ei helposti nuorille myönnetty, mutta töitä oli ja palkalla eli jotenkin hyvin.
Viime vuosinaan Äitini alkoi ikääntyä. Hänellä oli pieni tapaturma jolloin Hän kaatui kelkan kanssa ja jalka murtui. Tapauksen jälkeen hänen kävelynsä ei ihan entiselleen palautunut ja lopulta täytyi käyttää rullaattoriakin apuna. Hän ei ollut montakaan vuotta elämästään tupakoinut, mutta jotakin keuhkoahtaumaa hänellä oli.
Nyt vertailen näitä asioita itseeni. Keuhkoahtauma on erittäin paha ja liikkuminen tuntuu joka vuosi huonommalta. Äitinikin oli aika lihava ja Minäkin olen aika nopeasti lihonut.
Liikaa rasvaa ja sokeria. Minulla on myös hyvät ruokahalut kun tupakka on ollut poissa yli viisi vuotta. Uskon että samaa rataa mennään Äidin kanssa näiden hyvien ja huonojen perintötekijöiden kanssa.
Lopuksi kiitän Sinua Äitini kaikesta ilman ehtoja. Sinä olet poissa ja Minä vielä elän. Suku näyttää jatkuvan vaikka sukunimi onkin tuon tuon veljenpojan varassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti