torstai 29. tammikuuta 2009

Ensimmäinen koulupäiväni

Ensimmäinen koulupäiväni oli syksyllä 1953 silloin isän polkupyörän ritsillä min menin opiskelemaan tärkeitä asioita. Tiesin kyllä kirjaimet ja numerot, mutta en osannut lukea enkä laskea. Se oli Vääräkosken koulu Ähtärissä. Ensimmäinen opettajani oli Liisa Hujanen. Siinä syntyi ensimmäinen kosketus kavereihin, joista joidenkin kohtalosta voi vieläkin sattua kuulemaan. Useimmiten se tieto on kehystettynä paikallislehdessä. Joskus 1970 luvulla koulu paloi, eikä sitä siis enää ole. Ensimmäisenä päivänä ei ollut vielä varsinaista opetusta. Jaettiin kuitenkin kirjoja ja vihkoja ja muuta tarpeellista. Ikävä yksityiskohta josta en ole usein puhunut oli se kun yritin urhoollisesti tunnin loppuun asti pidätellä hätääni. Mutta voi! Valitettavasti vähän housuni ja luokan lattia kastui. Sitten samoihin aikoihin isä tilasi minulle Aku-Ankka lehden. Siinä olevista puhekuplista hän uskoi minun oppivan lukemaan. Mutta minä olin ovela ja luetin lehtiä aikuisilla ja muistin paljon ulkoa, isä kyllä huomasi asian, ja vasta kun hän oli pistänyt minut kovan eteen niin aloin oppia. Minulla oli usko että pärjäisin tekemättä läksyjä, mutta nihkeätä se oppiminen oli. Myöhemmin vielä samoja kavereita oli Säkylässä samassa tuvassa kun olimme suorittamassa asepalvelusta. Kaiki kuitenkin alkoi juuri sinä erikoisena ikimuistettavana päivänä elämässäni muuttua. Se oli askel kotipihalta laajempaan yhteiskuntaan!

2 kommenttia:

H kirjoitti...

Tämmöistä sattuu! Jokainen muistelma on arvokas ja niiten arvo nouse päivästä päivään...

suloensio kirjoitti...

Totta puhut! Menneitä aikoja ei saisi hukata kokonaan.