Pieni nokipoika

Tämä teksti on sukua edelliselle koska aiheena edelleen on noki ja tuli. Kaikkein varhaisimpia mielikuvia mitä muistan on se , kun olin yksin yläkerrassa. Kiipesin tuolille ja aloin leikkiä hellan renkailla. Taisi olla mukava leikki, kun löydettäessä istuin jo hellan kannella ja levittelin mustaa nokea ihmeissäni.
Toisen kerran olin alakerrassa yksin ja päätin kokeilla palavatko verhot? Siihen aikaan myös meilläkin oli paperiset verhot, joka kuvasti köyhää korvike aikaa. Taisi verho syttyä melko ärhäkkäästi koska muistan vieläkin miten hirmuisella vauhdilla vein sen ulos. Oli sattumalta kova vesisade ja rännistä tuli vettä riittävästi sammuttamaan pelottavat liekit.
Olin usein seurannut miten isä aina kun tuli oli hiilloksella laittoi peltin kiinni. Kamarin pönttömuurissa oli kova hiillos jossa oli vielä siniset liekit. En muista missä äiti oli, mutta isä oli jollakin asialla Hietakankaalla, päätin taas olla avulias Aatu ja laitoin peltin kiinni. Onneksi isä osui tulemaan ja heti huomasi asian, ennenkuin olimme kuolleet. Nyt kyllä selitettiin miten vaarallisesta asiasta oli kyse.
Vielä yksi nokijuttu. Sappiolla oli tuohon aikaan joka kesä suuriakin metsäpaloja. Ne syntyivät höyryvetureiden kipinöistä. Satojakin hehtaareita metsää tuhoutui. Sappiolla oli myös kalaisa lampi ja pieni joki, joissa saattoi kalastaa. Olin siellä kalaretkellä Lehtomäen Aleksin kanssa. Aleksilla oli pieni mökki Työväentalon (nykyisen urheilutalon) vieressä, ja olin innokas kaveri hänelle. Kerran sitten sattui olla pieni metsäpalon alku. Ruohikkoa oli palanut jo pitkä pätkä, jonka Aleksin kanssa sammutimme. Välillä puunoksaa käytiin kastelemassa ja sillä hakattiin liekit sammuksiin. Kyllähän sitä myöhemminkin sattui kaikenlaista, mutta vaintuolloin olin usein aika musta nokipoika!