keskiviikko 11. helmikuuta 2009

Uinti harrastus

Kun nyt vesillä oltiin, niin on hyvä jatkaa. Opin uimaan melko nuorena, mutta kerron nyt uimapaikoista ja mitä oli sitä ennen. Pöyhösenranta oli Pöyhösen talon takana ouluvedessä. Ranta oli äkkisyvä, mutta erittäin hyvälaatuinen hiekkapohja. Siellä rannassa oli muutama metri matalaa, jossa uitiin käsipohjaa.
Oli muitakin uimarantoja. Yksi oli lähellä Töysän rajaa oleva Liesjärvi, jossa oli erittäin matala hyvä hiekka.
Joskus käytiin Kosken alla, joka oli Vääräkosken tehtaan alajuoksulla oleva paikka, paikassa oli kova vesivirtaus. Siellä meinasi Heinolan Liljan pojalle käydä huonosti. Olimme siskoni Eiran kanssa siellä koskenalla. Minä olin innokas, kun juuri olin oppinut tekemään uimaliikkeitä veden alla, mutta en ollut vielä oppinut uimaan. Menin veteen ja Eira jäi rannalle. Minulle kävikin niin, että kun tein niitä uimaliikkeitäni jouduinkin melko kovaan virtaan ja kauhukseni huomasin etteivät jalkani ottaneetkaan pohjaan. Kaikki uimalikkeet nyt unohtuivat ja alkoi taistelu elämästä. Annoin itseni vajota, ja pohjasta ponnisti ylös yhä uudelleen. Joka ponnistuksella sain kerran haukatuksi happea. Voimat alkoivat jo vähetä ja tuli halu luovuttaa, kun tapahtui ihme. Huomasin taas seisovani kivellä ja pää oli vedenpinnan yläpuolella! Siskoni Eira itki rannalla. Hän oli varmaan viisivuotias, ja pelästyi hänkin pahoin. Tämän tapahtuman jälkeen samana kesänä opin oikeasti uimaan, mutta edellä kerrottu uimareissu ei koskaan unohdu.

1 kommentti:

H kirjoitti...

......Kauheeta.Olin 4 vuotta kun olin kotipihalta hukassa. Onneksi isä juoksi heti pihalla olevan lammelle missä ma olin uppoamassa....