maanantai 9. maaliskuuta 2009

Jussin sirpaleet

Sirpaleet tuottavat onnea, sanotaan. Jos tämä pitää paikkansa oli Jussi maailman onnellisin mies. Kerran hän kaivoi herneen kokoisen rosoisen sirpaleen pöytälaatikosta, ja kertoi järkyttävän tarinan tilanteesta, jossa oli haavoittunut hyvin lähelle tulleesta käsikranaatista. Ankaran shokkivaikutuksen jälkeen hän yhä taistelutilanteessa huutanut apua. Kukaan ei päässyt lähelle. Hän oli heiluttanut täysinäistä "Työmies" tupakkiaskia verisissä käsissään:"Hakekaa minut niin saatte tupakkaa." Elämänsä viimeiseen päivään Jussi uskoi tämän pienen aineellisen avun pelastaneen hänen henkensä.
Lääkärinlausunnossa todettiin sirpaleita olevan eripuolilla kehoa 50 kappaletta ja ne olivat herneen kokoisia ja pienempiä. Osa sirpaleista koteloitui lihaksiin mutta osa vaelteli kehossa missä milloinkin, ja joskus yksittäinen sirpale nousi pintaan niin että sen saattoi poistaa. Nämä sirpaleet olivat Jussin jokapäiväinen kiusa ja painajaisuni. Sotaveteraanien urotöistä puhuttiin, mutta todellinen arvostus puuttui. Vasta kun veteraaneja oli hyvin vähän hengissä, niin arvostus lisääntyi.
Tässä Jussin kirjoittama runo, jonka hänen muististaan kirjoitin 29.11.1966
Unten maa
.
Laulaja on pieni, on hentomielinen
ei lauluiltansa kuulu, -ei satakielinen
ei laula niinkuin leivo, tai räystään pääskynen
vaan laulaa kun hän luottaa laulunsa kauneuteen.
.
Se laulanut oli ennen oksalta pihapuun,
vaan joskus vuotten mennen karkkoutui riemusuu.
Ei huomanneet sitä lapset, aikuiset kuunnelleet,
vanhukset harmaahapset ei arvoa antaneet.
.
Siks`laulupaikan etsi rannalta tyynen veen,
niin kauniiksi kun katsoi aaltoin kimmelteet.
Hän lauloi aamuruskoon ja pilven purpuraan
tuli voimakkaaseen uskoon laulunsa kauneuteen.
.
Nyt unten maille iltaan taimi kulkeutuu.
Lailla pienen lumpeen sen silmät sulkeutuu.
Auringoinen armas käy metsäin vuorten taa
hiljainen sinipilvi verhoo unten maan.

1 kommentti:

H kirjoitti...

Surullinen tarina...