Aika matelee kuin käärme, ja niin tämä kultainen kevään aika lähestyy loppuaan. Olin toissapäivänä Tapiolassa jyräämässä. Eilen olin Makkosella lannan ajossa, ja tänään olin hakemassa Kankaalta perunan siemeniä. Mopo on vielä korjaamolla.
Olin tänä iltana Tapiolassa televisiota katsomassa, siellä oli "Koskenkylän laulu" niminen elokuva.
Kirjoitin maanantaina Helenalle. Mieli on tehnyt juhlimaan, mutta rahatilanne on kireä, ja mopokin on korjaamolla.
---
Varmasti monet asiat silloin olivat nuorilla samat kuin nykyään.
Täytyi polttaa tupakkaa aski päivässä, ja mielitekoa oli moneen paikkaan. Naapurit tarjosivat maataloustyötä, jossa päiväpalkat olivat pienet, kun heilläkään ei liiemmälti rahaa ollut.
---
Tuntematon unikuva
.
Musiikki mun unehen tuuduttaa
unen untuville,
jäseniä puuduttaa
en mitään mahda sille.
.
Kuin hypnotismi se painaa silmiin
ihanalta tuntuu oi.
Pääsen unen filmiin.
Musiikki vieläkin korvissa soi.
.
En tiedä missä olen,
ehkä lähellä höyhensaaren,
tai vasten sänkyni poven,
tai päällä sateenkaaren.
.
Vieläkin musiikki korvissa soi.
Uni kaikkialle vie,
minne sieluni unelmoi,
nyt avoinna on tie.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti