Koitti sitten lopulta se päivä, että oli laitettava armeijan harmaat päälle. Tämä tapahtui helmikuun 15 päivä, kun kotiuduimme Säkylän Huovirinteelle, jossa varuskunta sijaitsi. Koko Porin Prikaati oli noihin aikoihin siirtymässä Turusta Säkylään.
Sijoituspaikakseni tuli Kranaatinheitinkomppania, johon sijoitettiin monia joiden pituus oli vähintään 175 cm. Siis isokokoisia miehiä. Monet olivat myös kotiseudultani Ähtäristä, ja me ähtäriläiset muodostimme ison osan myös oman tupamme porukasta. Joukossa oli jopa entisiä koulukavereita.
Alkoi kolmen kuukauden mittainen peruskoulutus aika, jossa oli ammuntaa, sulkeista, taisteluharjoituksia ja muuta sellaista toimintaa. Tietenkin oli myös teoriaa.
Elokuvia näytettiin iltaisin ja sotilaskodissa istuttiin. Varusvarastolta saatiin kunnolliset pussihousut, sillä suorat housut olivat vasta tulossa. Aluksi sai alueella kulkea vain ryhmässä, jota johti ryhmänjohtaja. Ilmoittauduin alusta alkaen vapaaehtoisena, kun tarvittiin apua sotilaskodissa ja upseerikerholla.
Me olimme alokkaita. Ammunnassa menestyin niin hyvin, että sain ensimmäisen luokan ampumamerkin ja kuntoisuusloman. Tämän loman pidin tosin vasta paljon myöhemmin. Komppanian päällikkönä toimi muistaaksen luutnantin arvoinen mies, jonka sukunimi oli Larkka. Esimiehet olivat mielestäni asiallisia, mutta varusmieskokelaat ja aliupseerit halusivat simputtaa. Simputuksena tarkoitan koulutusta, joka oli normaalin päiväohjelman lisäksi. (santsimarssia ja patjasulkeisia)
Näin sitten kului pari kuukautta. Minut nimettiin Tikkakosken sääasemalle, mutta sairastuin pahaan keuhkokuumeeseen ja jälkitauteihin, jotka vaikuttivat koko seuraavaan palvelusaikaan siten, että vietin ison osan ajasta sairaalassa, ja toipumislomilla.
Tältä ajanjaksolta löytyy myös päiväkirja aineistoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti