Olen nyt täällä sairaalassa Alik. Kohtalan kaverina. Tuvassa numero 20 molemmat yskän ja mahavaivojen saattelemana. Sandberg pääsi esikuntaan kirjuriksi!
Kaikilla ystävilläni on merkillinen menestys, vaan ehkä se minuakin onnistaa, jos vain jaksan ponnistaa.
Olen lukenut Martti Santavuoren "Petrus kirjuria," joka on 1079 sivuinen III-osainen suurteos.
Se kertoo 1600-luvun tapahtumista, seuraten oppineen maisteri Petrus Laplandin seikkailuja. Keski Euroopassa elänyt Petrus palaa Suomeen kaikkia Euroopan kieliä taitavana. Hän on voimakas ja hyvä miekkailija, mutta saattaa sankaruuskin hämärtyä rakastuessaan.
Päätäni särkee kovasti ja paikkani ovat kipeät ohuen patjan, ja kovan alustan ansiosta. Muuten täällä aika jotenkin kuluisikin.
.
Petteri Ojanpää
.
Sotaväen suuri kuuluisuus
oli Petteri Ojanpää.
Hän palveli viisi vuotta,
ja linsasi yhtenään.
.
Oli putkassa vakioasukas
harrasti puntista vaan,
kun palvelukseen huudettiin
meni Petteri nukkumaan.
.
Kapiaisille painajaiseksi
hän tuli ja teetti työtä,
vaan Petteri huolettomammaksi
tuli herrojen huolien myötä.
.
Näin tuumi Petteri Ojanpää:
"Onko paikkaa armaanpaa,
kun on kaikki mukavuudet,
ja syödä paljon saa."
.
Kun viimein siirtää päätettiin
hänet siviiliin armottomasti
niin silloin valitti Petteri,
ja itki surkeasti.
.
Niin tuo ikuinen sotamies
Petteri Ojanpää
itsensä hirtti, ei kestänyt
hän siviilielämää.
.
Upseerikerhokin seppeleen
toi hänen haudalleen,
ja illalla muistohetken,
he viettivät riemuiten.
.
(Kirjoitettu Säkylässä 1966)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti