maanantai 25. toukokuuta 2009

Päiväkirja Inha 12.11.1967

Olin Töyssyllä. Sepossa ja Tapiossa oli Sikotauti.
Tuleekohan minuun?
Nelly tuli kiitojunalla Helsingistä, hän oli ollut Eiran ja Tommin luona.
.
OOO
.
JÄLJET
.
He seisoivat siinä ja toisiaan
katsoivat kaihomielin.
Tuli pienoinen paloi rinnassaan,
jota ei voi kertoa kielin.
Ne olivat kukkia kultamaan
haaveita unten kuvat,
vaan pian he oppivat tuntemaan
toki todet ja tuulien tuvat.
.
Lumihiutaleet leijui verkalleen,
ja peitteli harsolla maan.
Sanat hellät häipyvät kuiskaukseen:
"Sinä lähdet, jälkesi jäävät vaan."
.
Juna saapui ja viimeinen silmäys sai
nyt kohdata silmästä silmään.
Niin kuumana paloi se rakkaus kai:
"Sinä lähdet, ja Minä tänne jään."
Aurinko, avaruus kaukana yllä
läpi pilvien näkyneet ei,
vaan yhdessä kulkivat, kulkivat kyllä
eron hetkellä rakkaus erkane ei.
.
Rautatien viereen jäljet ne jäivät
jalanjälkiä kahdet rinnakkain,
vaan kului talvi ja kuluivat päivät
lumiharso ne jäljet yhdisti vain.
.
Kirjoitettu 28.1.1968 Oilille.

4 kommenttia:

Harakka kirjoitti...

Tää oli aivan ihana runo!
Tässä oli rakkautta, kaipuuta ja lohdutustakin!
Ja ihanaa, että lopussa lukee, että jäljet yhdistyivät, eli teistä tuli toisillenne läheiset!
Tästä tykkäsit tosi paljon!

Sulo Heinola kirjoitti...

Kiitos kommentista. Kyllähän runo syntyy aidoista tilanteista ainakin minulla.

Harakka kirjoitti...

Ei kaikille synny, edes aidoista tunteista, se on lahja,kun osaa kirjoittaa, runonkin!

anja kirjoitti...

Ihana runo! Jos siitä tekisi laulun, pitäisi vähän tavuja tarkistaa, ettei tulisi liikaa liu'utuksia. Hyräilin jo mielessäni....