keskiviikko 13. toukokuuta 2009

Päiväkirja Kotona 16.8.1967

Pääskyset kokoontuvat!
Aamulla niitä oli tuossa aittani takana olevalla langalla 15, ja päivällä 44.

OOO
.
EN OLE SYYLLINEN
.
Joko syyllinen tunnustaa?
Kysyvät balsamoidut kasvot
ilmeetön ilme
kuin kivi
kuin graniittilohkare.
.
Hiljaisuus oikeussalissa.
Ulkona sataa rakeita.
Putoan tyhjyyteen
päässäni pyörii, pyörii
- mitä on tapahtunut?
.
- Asiaan. Oletteko syyllinen.
En vastaa vielä
haluan pois täältä.
Syyttävät silmä
katsovat hikistä selkääni.
Harmaat raidat
tummuvat kastuessaan.
- Vastatkaa!
.
En ole syyllinen
en voi tunnustaa.
Olen syytön mies.
Kuuluu naurua.
Polveni eivät kestä
valkoisia renkaita
leijuu ilmassa, silmissä.
En voi kuulla mitään.
Miksi on näin pimeää?
Syyttävät kasvot kaikkialla.
.
Sain tuomion.
Kalterit ovat mustat
pieni ikkuna sellissä
ohut valojuova lattialla.
.
Kyyhkynen istui ikkunalla,
mutta se lensi pois.
Taivas on sininen.
Kolme sinistä suorakaidetta.
Katsoin sitä kalteriikkunasta
kaksi tuntia.
.
Vartijalla on säälivä ilme,
kun hän kulkee ohi.
Minuako hän säälii?
Miksi?
Silsikö ehkä,
että olen kuolemaan tuomittu.
.
He ampuvat minut
jo huomenna
ei siis syytä huoleen.
En pelkää enää
odotus vain on raskasta.
.
.En ole syyllinen,
mutta pääasia on se,
että joku teloitetaan.
.
Hetki on koittanut.
Kyyhkynen lensi ohitseni.
Luulen sen tietävän,
että len syytön.
Revin siteen silmiltäni
nähdäkseni kyyhkysen.
Se oli valkoinen.
.
Kiväärin piiput osoittavat minua.
Aika on lopussa pian
- hyvin pian.
Ajattelen, että tiiliseinästä,
joka on takanani
voi luodit kimmahtaa
heidän omaan niskaansa.
Se helpottaa vähän.
.
Miksi maailma näyttää
nyt niin kauniilta.
Tuo kyyhkynenkin näytti
nyt niin kauniilta.
Haluan kuolla hymy huulillani
koska olen viaton.
Mikseivät he ammu nyt
kun hymyilen!
.
En kuule laukausta,
mutta jalkani pettävät.
He siis ampuivat jo.
Vaatteeni värjäytyvät verestä.
Sitä valui myös ruohikkoon.
Näin kyyhkysenkin vielä
se oli valkoinen kyyhkynen.
Vain se tiesi,
että olen viaton mies.
Onneksi yksi edes tietää
muuten olisi niin
vaikea kuolla.
-Kuolla.
vaipua tyhjyyteen
mustaan kuiluun
pohjattomaan rotkoon.
.
Mutta minä hymyilin,
ja se hymy oli
viatonta hymyä.

Ei kommentteja: