keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Koskuen vaari


Ylläolevassa kuvassa vaari on tulossa potkukelkalla kirkonmäeltä. Kuvassa hän on noin 84-vuotias jolloin hän oli  saanut jo lieviä halvauksia ja kävely oli hyvin hidasta.


Koskuen vaarista olen kirjoittanut aiemminkin jotain.
Hän oli erikoinen vanhan kansan mies, joka ei pitkän elämänsä aikana juuri tapojaan muutellut.
Hän oli syntynyt 1883 Vapunpäivänä. Lapsuudessaan hän oli joutunut kokemaan kovia, kun hänen paha äitipuolensa rakasti vain omia lapsiaan ja Franssi tehtiin aina syntipukiksi.
Niinpä Frans jo kertomansa mukaan 6-vuotiaana karkasi kotoaan ja löysi itselleen uuden kasvattikodin.
Mennessään naimisiin mummoni kanssa pappi muutti mitään ennalta ilmoittamatta hänen sukunimensä Hautoniemestä Heinolaksi.

Vaari tiedettiin hyvin äkkipikaiseksi jolle ei kannattanut paljon suutaan soitella. 
Hän ei milloinkaan oppinut käyttämään vessapaperia, vaan vuoleskeli puuseehen hienoja lastuja, jotka toimivat hänen mielestään paremmin kuin paperi.
Partansa vaari ajoi partaveitsellä, jota hän aina kovasti hankasi paksuun vyöhön pitäessään sitä terävänä.
Mummo leipoi vaaria varten leipää joka kuivatettiin vaaria varten kivikovaksi.  Kukaan muu ei pystynyt samaa leipää syömään, mutta vaarilla oli vielä 80-vuotiaana valkoiset ja ehjät hampaat.
Joskus vaari poikkesi myös baarissa ja kun hän tuli sieltä taksilla kotiin oli mummo hyvin vihainen.

Elämänsä vaari teki työtä Seilon sahalla Koskuella. Sahan läheisyyteen hän oli rakentanut myös pienen mökin jossa kasvatti ison perheen ankaralla kädellä, niinkuin isäni asiaa muisteli.
Vaari kuoli keskitalvella 1971 ollessaan 87-vuotias.
Hän sai lieviä halvauksia jotka pahenivat vähitellen ja kerrotaan hänen olleen viimeisinä elinpäivinään sairaalassa kuin kiukutteleva lapsi.
Varmasti se johtui siitä kun ei enää voinut noudattaa niitä hänelle kuuluvia ehdottomia tapoja.


5 kommenttia:

Paula kirjoitti...

Varsinainen teräsvaari! Vaarilla oli aika traaginen alku elämälle mutta ilmeisesti hän oli sitkeä.

sulo heinola kirjoitti...

Vaari oli todella sitkeää lajia. Hän oli yli 80-vuotiaana vielä sahan yövahtina. Olin hänen mukanaan joskus aamulla aikaisin jolloin hän valmisteli sahan höyrykonetta käyttöä varten.

ritvaliisa kirjoitti...

Minusta sinun pitäisi kirjoittaa kirja näistä historian havinoista. Tämäntyyppistä kirjallisuutta tarvittaisiin kertomaan paikkakuntahistoriaa. Varmasti löytyisi lukijakuntaa.

Vallaton mummeli kirjoitti...

Ihania, nämä vanhojen muistelut! Kuvitettu kirja, joo, kyllä.

ritvaliisa kirjoitti...

Joko kirjan kirjoitus alkaa?