torstai 5. helmikuuta 2009

Autot

Tiet olivat huonoja, mutta myös autoja oli tullut lisää. Monella lähinaapurilla oli myös autoilu ammattina, joten heillä oli kuorma-autot. Ensimmäinen henkilöauto Lamminperän Armaalla valtava lotja! En tarkemmin tiedä mistä se oli hankittu, mutta kun tie oli tehty hevosta varten, niin kerran kääntyessä oli pyörä mennyt liikaa ojan puolelle. Moni kylän mies oli talkoissa, että saatiin auto taas tielle.
Moision Veikko kun rakennutti talon meidän lähelle muutti kuorma-autoineen Tampereelta ja Rokalan Kallella oli myös "Tempsi" jota piti kammella pistää käyntiin. Rokalat tulivat asumaan rukoushuonetta Hankkioiden jälkeen, ja siellä oli minulle tärkeä leikkikaveri Terttu, joka keräsi tulitikkurasioita ja etikettejä. Monesti kävelin maantiellä etsimässä auton osia. Niitä tippui kun tielle tuli kuoppia ja nimismiehen kiharoita. Osat vein tarkasti talteen, ja ajattelin itselleni rakentaa niistä auton. Enoni Tampereella oli voittanut ihan uuden auton arvalla.
Hän oli sellainen Hannu Hanhi, joka uskoi arpaonneensa aina, ja kyllä sitä olikin. Enon auto oli musta "Sitikka", jossa oli korkeat lokasuojat.
Kyllä sitä ihmeteltiin. Myöhemmin hän möi sen pois. Teki lisää velkaa ja perusti Parkanoon Vaatetusliikkeen silloisen vaimonsa kanssa.
Pian hänelle tuli konkurssi, jossa meni vaimo ja liike. Velka jäi ja Isäkin oli takuumiehenä. Eräänä päivänä hän lähti Parkanoon ja toi sieltä valtavan kasan vaatteita. Muistan mm. pussihousut siitä kasasta, joita sain vaatteikseni. Mummi asui yläkerrassa, ja hän koetti myydä niitä loppuja vaatteita melko huonolla menestyksellä.
Tärkein apu oli kuitenkin metsässä, kun Isä möi puuta jolla takuuvelasta päästiin eroon. Silloin ei autoilu ollut kovin yleistä. Ensimmäinen öljysoratie Ähtäristä rakennettiin ja Tammilehdon Yrjö perusti Esson huoltoaseman. Sitä ennen bensiiniä möi ainakin Volaman dimitri ja Heikkilän Otto kaupoissaan.

1 kommentti:

H kirjoitti...

tuliko valmiiksi "oma auto "?