tiistai 3. maaliskuuta 2009

Suo

Kuten tuli tuossa mainituksi, niin Peräaho nimestä tuli virallisesti Suonsaari. Talomme oli todella kauttaaltaan suon ympäröimä, Se merkitsi monia todella isoja asioita elämäämme. Koulumatkalla meillä oli ensin vajaa kilometri huonokuntoista kapulatietä, ilman sitä Kylkineva olisi silloin ollut tosi vaikea ylittää. Kapulatiellä sain tutustua lihansyöjäkasveihin, sillä siinä niitä kihokkeja oli runsaasti. Monin paikoin suo oli valkoisenaan suovilla nimistä ruohoa. Suopursut tuoksuivat ja juolukat kasvoivat tiheissä rykelmissä, niiden marjat olivat makoisia ihan kuin keskikesällä kypsyvät muuraimetkin.
Joka kesä suollamme pesi kurkipariskunta ja kuovien huutoa osasin hyvin matkia ennen äänenmurrosta. Talvella tehtiin usein suon yli rekitie. Se täytyi tallata pakkasella lumeen, jolloin suo jäätyi ja kesti hevosta. Kerran vein hevoskuormaa suon yli tällaista rekitietä. Sattui vahingossa hevonen astumaan sivuun ja meinasi upota. Kuitenkin se pääsi takaisin, mutta tiukka oli paikka, kun aisa katkesi. Myöhemmin näitä soita on useaan otteeseen ojitettu. Vesi on vähentynyt mutta metsää ei näytä neva kasvavan kuin reunoilta.
Monin paikoin on nykyään ojien takia erittäin vaikeaa liikkua. Luonto ei ole uudistunut paljoakaan, mutta isojen rupikonnien sijasta siellä hyppelee nyt toisenlaisia sammakoita!

1 kommentti:

H kirjoitti...

Kyllä on ollut raskas ja vaativa koulumatka mutta kunto vaan tytöillä ja pojilla nousi. Olen tämmöisistä nevoista ja rämeistä Keski-Pohjanmaan erämaista etsinyt lakkoja. Eräs vuosi oli näin hyvä että noukkisin melkein samasta rämeestä 10 9-ksan litran ämpäriä niitä!
Minun koulumatka sieltä Mustahamban kylästä oli 2km hyväkuntoista soratietä mihin oli matka kotipihalta 300 metriä.