perjantai 17. huhtikuuta 2009

Päiväkirja 22.7.1966

Kuinka monta kaunista lausetta olenkaan jo vuodattanut sivuillesi. Kuinka monta yhteistä iloa, surua ja kärsimystä olen kanssasi jakanut.
Nyt on taas tämä 12 vrk kestävä lomani jo lopullaan ja luulen, että saan sunnuntaina tavata taas Mairenkin. Olen siis viettänyt jo kesälomani, ja nauttinut siitä parhaan taitoni mukaan.
Nyt olen tutustunut kirjailijja Maiju Lassilan elämään. Tuo ihmeellinen mies vakaumuksineen ja aatteineen on jo monta kertaa vaivuttanut minut ajatuksien solisevaan virtaan.
Suurena ja tunnustettuna humoristina ovat jääneet hänen teoksensa maailmalle kertomatta sanaakaan tekijänsä voimakkaasta aatteesta ja kärsimyksistä.
Ne eivät kerro myöskään hänen gramaattisesta kuolemastaan.
Miten vähän maailma tietää tuosta miehestä, kuitenkin lähes kaikki ovat jotenkin tutustuneet hänen huumoriinsa, sillä yhä vieläkin hänen teoksistaan tehdään elokuvia, ja uusia painoksia.
Kuitenkin hänen työläisaiheiset kirjansa ovat jo aikaa unohdettu.
, mutta se mitä hän teki ajankuluksi on jäänyt kuolemattomana kansankuvauksena kirjalliseen aarteistoomme. Kansa ei ole koskaan halunnut vaivat päätään. Se haluaa hymyillä!
Kaikki tämä osoittaa Maiju Lassilan suunnattoman viisauden,
jolla hän valloitti kansan mielen. Hän oli myös etevä ihmistuntija, ja saattoi eritellä ihmisen ikävät ja koomiset piirteet.
Hän oli kansakoulun opettaja, puolueagitaattori vuosisadan alussa, päätoimittaja, liikemies ja kirjailija. Miehellä oli siis viisi ammattia, viisi nimeä ja viisi elämää. Jospa saisin elää edes kaksi, niin olisin tyytyväinen.
Jospa voisin saavuttaa minäkin jonkin kirjallisen riemuvoiton.
Taistella kynällä paremmin kuin miekalla ja kirjoituskoneella kuin pikakiväärillä. Jospa voisin elää ja uhrautua aatteilleni, huvittaa ihmisten ikävystyneitä mieliä, ja luovuttaaa kaiken harmaista aivosoluistani pitkien kapeitten sormieni voimalla.
Huomenna olen taas Tampereella ja maanantaina Turussa.
Sitten jatkan Intin sirkushommissa vielä vajaat kolme kuukautta.

Ei kommentteja: