Tänään sain rahaa! Mutta vekseliin sitä ei liiennyt kuin parikymmentä markkaa. Martti murisi, mutta kirjoitti nimensä.
Kirjoitti viimeisen kerran, joten koeta olla poika vähän nuukempi!
Olen ajatellut Oilia. Ostin hansikkat ja kaulahuivin, sillä huomenna voi joutua taas tulikokeeseen. Hänen isänsä on terävä äijä. Entinen korpraali, ja poika -Oilin veli- on aliupseerikoulussa.
Minä olen sulhasmies, jota arvostellaan kengännumeroa myöten. Mutta minä en sure, vaikka olenkin vain sotamies.
Tänään alkoi lastaus. Usvaranta on pääpomo, ja potee minua kohtaan vainohulluutta, ja siihen on syytäkin kun muistelee menneisyyttä. Onneksi me molemmat olemme hienotunteisia ja revimme toistemme hermoja pala palalta hitaasti, mutta varmasti. Hän häviää, sillä hänen asemansa on suurempi kuin minun.
Kuitenkin pesin eilen paitani ja sukkani, sillä huomenna menen Kolhoon. Pesin myös alushousut, sillä Minä menen Kolhoon.
Sanon hänen isäukolleen ettei Lamminperän Arvo olekaan minun äitini vaarin veljenpoika, vaan minun pappani veljenpoika, toinsanoen äitini serkku.
.
OOO
Näihin aikoihin oli juuri kulunut vasta vuosi, kun olin vapautunut armeijasta. Maassa oli asiat verrattoman huonosti.
Oli ollut pari viikkoa aikaisemmin devalvaatio, jolloin ulkomaan valuutan kurssit nousivat 33%. Olin tapaillut ahkerasti uutta tyttöystävääni, ja juurikasmaalta oli löytynyt jo peräti kuusi kiloa painava turnipsi. Ilmat kylmenivät, ja oli etsittävä asuntoa, ja sattui niin, että aliupseerikerhon yläkerrassa löytyi tyhjä huone. Paikka oli mitä mainioin. Työmatka oli lyhyt ja asunto oli siedettävä, jossa oli pieni öljylämmitin, jonka kannella saattoi keitellä teetä.
Kaikenkaikkiaan kirjoittelin siihen aikaan päiväkirjaa paljon, mutta tuntuu niin höpinältä, että julkaisen vain vähän olennaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti