tiistai 19. toukokuuta 2009

Päiväkirja Kotona 24.9.1967

Torstaina paloi Ostolan saha, olin isän kanssa Inhassa purkamassa Hänen ostamansa parakin kattoa, kun kuultiin palohälytys. Menin mopolla paikalle ja kun liekit leimusivat, ja valtava savupatsas kohosi korkeuksiin.
Olen tosi onnellinen pitkästä aikaa!
Löysin taas eilen Keuruulla Kisakaarteessa uuden tyttöystävän, ja olin hänen kanssaan koko loppuillan.
Tanssittiin.
Käytiin parvekkeella ja ulkona. Minä pidin häntä kädestä, ja olen onnellinen. Yritimme molemmat olla miellyttäviä, ja tuntuu ihan samalta kuin joskus ennenkin. Hän oli Kolhosta ihana, salaperäinen ja miellyttävä tyttö.
Ei nyt kovin kaunis, mutta Intialainen sananlasku sanoo, että kaikki on kaunista mistä pitää.
Hän oli romanttinenkin ja osasi ihailla sitä mistä pidän.
Minusta tuntuu siltä, että hän ajattelee minua juuri nyt.
Tiedän että ajattelee, sillä meillä on lauantaina treffit samassa paikassa.
Tänään meillä nostettiin perunat, ja Töyssytkin olivat täällä.
Mutta minä tein työtä laulellen, sillä olin onnellinen ensi kerran pitkään aikaan. Tunnen taas olevani nuori voimakas ja iloinen!
.
OOO
En ole tuonut julkisuuteen juuri näitä tunne elämän asioita,
mutta tälläkertaa en voinut välttää kiusausta, sillä olin juuri tavannut sen ihmisen josta tuli Minun vaimoni ja kahden lapseni äiti.
Siksi tämä päivä oli jotenkin erityisen tärkeä elämässäni.

2 kommenttia:

Harakka kirjoitti...

Sä olet onnenmyyrä, kun sait vaimoksesi, juuri sen naisen, mistä pidit heti alusta asti.
Rakkautta ensi silmäyksellä, voisi sanoa.
Anna tunteiden tulla vaan, ne eivät ole hävettäviä asioita, vaan niistä pitäisikin puhua paljon , paljon enemmän.
Onnea sulle, kahden lapsen isä!

Sulo Heinola kirjoitti...

Olet oikeassa. Minulle sattui aivan liian kiltti ihminen. Olemme siis eronneet 1985, mutta suhteemme on parempi nykyisin pelkkänä ystävyytenä.
Silloin blogin aikaan, voi päiväkirjasta lukea isosta muutoksesta, joka kuitenkin myöhemmin jollakin tavalla muuttui.