maanantai 18. toukokuuta 2009

Päiväkirja Kotona 16.9.1967

Eilen iltana aloitin puolukka operaation, ja nyt niitä on siivoamatta poimittuna 35-40 litraa.
Aamupäivällä kävin aina Löytökorvessa asti ja toin sieltäkin kaksi ämpärillistä.
Paluumatkalla poikkesin Yrjön tuvalla. Hän oli perunamaalla mutta kiehautti kuitenkin kahvit.
.
OOO
.
LAPIOMIES
.
Revontulien lies
leimusi taivaalla silloin,
kun väsynyt lapiomies
hautaansa kaivoi illoin.
Maa oli routainen,
vaan mies rautainen.
Tylsällä terällä maata kaivoi.
.
Uskoen toivoi ja eli.
Kaivoi toivon hautaa.
Tuo pahan ja pirun veli
oli karkaistua rautaa.
Syttyi sammui toivon tähti
putos ja puhkes koivun lehti.
Tuli haudasta valmis viimein.
.
Kuolema korjasi lapiomiehen.
Asettui hautaansa nukkumaan.
Ei se jäänyt puolitiehen,
kun täyttämättä jäi vaan.
Tuli lumi ja haudan peitti
mies valkeaa liinaa käytti,
joka keväällä yltänsä suli.
.
Kaukana erämaassa
avonainen hauta on.
Tähtien tuikkiessa
se kertoo kohtalon.
Luukasa maatuu multaan.
Ruostunut lapio kertoo vaan
elostani keskellä erämaan.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

hyvä päivä tuo 6.9 1967!silloin yks pikkupoika täytti 4 vuotta)

Sulo Heinola kirjoitti...

Minullakin on pikkuveli joka syntyi
6.9.1963.