Koskuen kyläkirkko

Koskuen kirkonmäellä seisoo yhä tämä kyläkirkko. Maali on pahasti päässyt rapistumaan, mutta tällä alueella on monia hartaita ihmisiä jotka käyvät säännöllisesti kirkossa.

Minunkin mummoni täällä kävi aikoinaan joka sunnuntai.
 Oli sää mikä tahansa niin mummo meni kirkonmäelle hartioille ulottuva musta huivi yllään. Ei mummo silti ollut "körttiläinen."  Musta huivi oli kylällä opittu tapa kunnioittaa  uskon asioita.

  Paappa sensijaan ei tietääkseni usein kirkossa käynyt.

Koskuen kyläkirkkoa ei ole lähiaikoina korjattu, mutta viereen on rakennettu erinomaiset seurakunnan toimintatilat. 

Lähellä sijaitsevaa hautausmaata on laajennettu ajanmukaiseksi ja välimatkat ovat täällä lakeuksilla pitkät.

Kyllä Koskuen kyläkirkko tulee säilyttämään paikkansa.

Kun isä vuosia täytti

Silloin 42-vuotta sitten kasvoi saunan edessä kaksi isoa tuomea ja toiseen niistä isä rakensi monen raskaamman työn ohella pientä majaa, joka oli tarkoitettu pikkuveljilleni Eskolle ja Jukalle, jotka

olivat  silloin 6 ja 11-vuotiaat.

Isä odotteli tuolloin vieraita ja hän oli pukeutunut hienoon pukuun. Yleensä hän ei sillä tavoin koreillut, mutta nyt oli puku ihan hieno. 

Minulla oli silloin kaksisilmäinen aika hyvä paljekamera ja sillä sai kohtuullisen hyviä kuvia. Olin ostanut sen Vehmasahon Hugolta, joka silloin piti pientä valokuvaus ja kehystysliikettä kirkonkylässä.

Isä oli silloin vielä nuorekas, mutta pian myöhemmin vaivasi verenpaine ja hän myös lihoi.

Moni asia muuttui tuohon aikaan hänen elämässään.  Puuhun rakennettu maja ei tullut koskaan valmiiksi. Ehkä se tai joku muu syy vaikutti siihen, että perhe siirtyi asumaan Inhaan lähelle hänen työpaikkaansa.  Innokkaat korjaustyöt Itä-Ähtärin Peräaholla loppuivat ja kasvavat pellot istutettiin metsälle.

Ratkaisuun vaikutti ainakin se, että Isä ei aina muistanut säilyttää kuitteja kuluista ja maatalouden verotus vei häneltä ihan kaiken tuoton. Muuttopäätös oli kuitenkin aika järkevä kun ajattelee hänen hankalaa työmatkaansa.

Monet ajatukset palautuvat kuvaa katsoessa mieleen. Elämä on vierinyt latuaan.  Isää ei enää ole ja oma sukupolveni on nyt vuorostaan se mummojen ja pappojen sukupolvi.