Oven takana

Tämä runo syntyi viime syksynä kun olin juuri ensimmäisiä kertoja Mummon kammarin runopiirissä.

Oli tehtävänä kirjoittaa runo jossa täytyi olla jotkin määrätyt sanat. Onneksi olin jo ennemminkin kirjoitellut runoja, sillä tehtävä tuntui vaikealta.

Oven takana täytyi olla jotakin jännää, josta kannattaisi kirjoittaa.

Silloin muistin "Aamutuulia" nimisessä blogissa olleen Suomennetut laulun sanat
Englannin kielisestä laulusta jossa oli vakavan ikävä aihe, mutta viimeiset sanat toistuivat joka säkeistössä.

Runo kaikessa yksinkertaisuudessaan on kuitenkin ihan omani, jossa kokeilin toistosäettä ihan kivasti edellä kerrottuun tapaan.

>OVEN TAKANA

Lapseni ovat jo lähteneet kotoa
on hyvä viettää aikaa yksin
ja lukea runoja.
Vaikka on myöhäinen ilta
ja oven takana pureva tuuli.

On lämmintä ja tee maistuu.
Suolakeksit hemmottelevat
makuaistejani.
Vaikka on myöhäinen ilta
ja oven takana pureva tuuli.

Vuoteessani on puhtaat lakanat
ja ne kutsuvat luokseen
odottaen minua levolle.
Vaikka on myöhäinen ilta
ja oven takana pureva tuuli.

Ah miten onkaan lämmintä

ja niin rauhallista
Minua ei mitenkään haittaa
vaikka on myöhäinen ilta
ja oven takana pureva tuuli.

Tampereella 7.10.2009 SH

Sanoja äidille

Vuosi on kulunut siitä Minä ja kaikki Sisareni vietimme äidin eläessä hänen juhlaansa. Oli ennakkotietoa vakavasta sairaudesta, joka myöhemmin kesällä merkitsi Äidin muuttoa pois täältä elävien maailmasta. Pois tuskan ja murheen keskeltä josta hän ei meille lapsilleen juuri valittanut. Nämä sanat halusin kirjoittaa runomuodossa huomiselle Äitienpäivälle.
Maailma on osaltani muuttunut kun Äiti on poissa.




PÄIVÄ ÄIDILLE


Viileä kevättuuli tänään.
Mikä lie huomenna
kun on äitienpäivä?


Viime vuonna oli juhla.
Nyt muistelen äitiäni
joka on poissa.


Juhlin yhä yleistäen
kaikkien eläviä äitejä
ja kaikkia kuolleita.


Muistelen omaa lapsuuttani.
Äidin rakkautta minulle.
Suurta ja arvokasta rakkautta.


Minulla on hiljainen juhla.
Muistelen omaa äitiäni.
Koetan ymmärtää suruani.


Kenelle ojentaisin kukkaset?
Haudalle on pitkä matka,
vaan sinne tahdon viedä ne.


Sulo Heinola 8.5.2010
Tampere

Ehkä on oikein

Viime syksynä runopiiriä varten kirjoitin tämän runon.

Vaikea kuitenkin sanoa mikä on oikein ja mikä väärin, mutta tänään 5. Toukokuuta on Minulle suuri juhlapäivä.

Minut on vihitty ensimmäiseen avioliittoon tänään.

Vuonna 2006 tänään minulla todettiin vaikealaatuinen akuutti leukemia, josta olen selvinnyt ja samana päivänä lopetin tupakanpolton.

Vuotta myöhemmin 2007 Venäjältä tullut vaimoni lähti kestettyään minua 10 vuotta.

En osaa sanoa mikä juhlapäivässä on ollut hyvää ja mikä pahaa. Ehkä molempia on ollut.

EHKÄ ON OIKEIN

Ehkä on oikein tehdä väärin

jossain määrin.

Tehdä oikein ja ymmärtää.

Varmasti oikein kannustaa

ja ryhtyä ennustamaan.

Ehkä on väärin vastustaa

uutta uhmaa nousevaa.

Ehkä on oikein yrittää,

mutta varmasti väärin yleistää

ja ryhtyä ymmärtämään.

Onkohan oikeus peliä

joka ratsuna poukkoilee?

Toinen puoli toiselta kannalta

on varmasti oikein

ja toiselta kannalta väärin.

Jossain määrin sitä voi ymmärtää.

Tampereella 10.11.2009.

SH.

Kutsuilla

KUTSUILLA

Olen merkittävillä kutsuilla.

Käsi ojentuu ja antaa tuolin alleni.

En tunne itseäni.

Kuka minä olen?

Kuka on minut kutsunut?

Katson pöydän ihmisiä,

He ovat hienoissa puvuissa

Herroja daameineen.

Minullakin on daami.

Kuka hän on?

Istumme pöytään,

käsi ojentaa kaviaaria.

Miksi kaikki on outoa?

Onko tämä unta?

Nipistän itseäni.

Herään hätkähtäen olohuoneen sohvalta,

mutta unen daami istuu vierelläni

ja käsi ojentaa minulle kaviaaria.

“Avaisitko purkin

ruoka on jo valmiina.”

SH 27/11.2009

SYKSY

Onhan tämä "Syksy" runonnimeksi näin lähellä Vappua vähän huono, mutta kun se nyt sattui kohdalle.

Runo oli ihan kiva sillä syksyhän se on kuitenkin jo elämässäni, mutta onneksi makeita marjoja riittää!

SYKSY

Makeitten marjojen

jälkeen ja ruskan

saan nähdä taas

tämän harmaan tuskan

varmaan mustan.

Näin myös on

elämässäni laita

saapuu ilta ja syksy

yllään harmaa paita.

Syksyn unta

on odottaa lunta

vaan yllä harmaan

on lämmin varmaan

syli armaan.

SH. 20.10.2009.

SIEMEN JA VAKKA

Tämä runo myös on tehty Runopiirissä.

Sen tekemiseen oli varattu aikaa noin 20 minuuttia, mutta aikaa ei tarvita paljon kun vaan syntyy hyvä oivallus ja on asiaa varten aikaa ja rauhallinen mieli.

Yhden asian haluan myös kertoa ja se on lahjakkuus.

Luulin runopiiriin tullessani olevani lahjakas, mutta nyt tajuan siellä olevan todellisia taitajia.

Osa joukosta osaa myös säveltää.

Monet kokevat pitkäaikaisen harrastuksen vaikuttavan teksteihin.

Näin on varmasti myös käynyt.

Tämä on kiva harrastus, joka sopii ihan kaikille!

SIEMEN JA VAKKA

Kylväjän vakassa

siemenet odottelivat

vuoroaan päästä maailmalle.

Ne halusivat muuttaa itseään

maan kosteassa povessa,

kuin nuoret neidot pukeutuvat

tansseihin lähtiessään.

Kylväjän katse oli toiveikas

ja vakaa käsi lennätti

siemeniä multaan.

Pian siemenet olivat pukeutuneet

vihreään hameeseen

ja koko maa muuttui

yhä enemmän vihreäksi

sinisen taivaan alla.

Kylväjää lierihattuineen

ei enää nähty,

mutta tyhjässä vilja-aitassa

oli tyhjä vakka.

Tampereella 8.4. 2010

Suloensio

KARAISTUNUT

Tässä oli viimeinen runotehtäväni, jonka aiheena oli itse taottu terä.

Silloin ajattelin miten teräs karaistuu kun se tulikuumana kastetaan kylmään veteen.

Itsetaotun terän tulee olla kova.

Islannin tulivuorien tuhkat olivat siihen aikaan näkyvissä tiedoitusvälineissä ja heti ajattelin, että siellähän sitä löytyy jäätä ja tulta.

KARAISTUNUT

Kun kulkee läpi tulen

kuumien liekkien halki

pysähtymättä kiipeää

mustalle vuorelle,

joka onkin tuhatvuotista jäätä

ja pinnalta tuhkaa.

Hengityksen pakahtuessa

ahdistavassa tomussa

kaukana siintää valo.

Voimat ehtyvät

ja matka loppuisi ellei

kaukainen kajo kohottaisi mieltä

ja nostaisi vielä ponnistamaan.

Taakse jää tuli ja tuhka.

Sen tilalle tulee karaistunut mieli.

Itse taottu terä

teräväksi tahkottu.

Se on oppinut voittamaan.

Se taivu ei koskaan

ja viiltävän ponnistuksen jälkeen

se yhä kestää ja karaistuu.

Mummon kammarin runopiirin tehtävä

Aihe:”Itse taottu terä.”

Tampereella 28.4.2010.

Sulo Heinola.