Paras joulukorttini

Jo aikaisempinakin jouluina olen valinnut saamistani joulukorteista mieluisimman ihan tätä blogia varten.

Tehtävä on ollut hyvin vaikea koska kaikki kortit ja niiden takana olevat ihmiset ovat minulle hyvin tärkeitä ja rakkaita.

Tässä itsetehdyssä kortissa istuu kaksi mukavaa pikkupoikaa jotka ovat jälkeläisiäni suoraan neljännessä polvessa.

Tapaninpäivänä sattui lisäksi tässä nuoressa perheessä iloinen perhetapahtuma jolloin syntyi näitä lapsenlapsenlapsia yksi lisää.

Se yksi oli myös terve ja iloinen poikavauva.

Seuraavan joulun kortissa saattaa siis istua näitä poikia jo kolme mikäli aihe on sama ja elämä jatkuu onnellisten tähtien alla.

Kiitos Johannalle ja hänen perheelleen tästä Minulle parhaasta joulukortista!

Seinävaate

Tämä arvokkaan näköinen raanu on koristamassa siskoni kesämökin seinää. 

Se on kaunis ja sopii hyvin vaaleaan hirsipintaan.

Olen kuullut tästä seinävaatteesta myös tarinan, koska sen oli äitini ostanut vanhalta pariskunnalta joka itse näitä valmisti ja möi.

Ajankohta on ollut 1980-luvun alku.  Äiti oli ollut kotona ja isä jossakin kylässä.  Kun Hän oli palannut kotiin niin oli Äiti saanut kuulla aika motkotuksen asiasta, mutta myöhemmin Isäkin tästä sitten kovasti tykkäsi.

He asuivat silloin Jalasjärven Koskuen kylässä Ylivallin tien varrella.

Isä kuoli sairauskohtaukseen kovin nuorena ja senjälkeen mökissä ei ole asuttu.

Joitakin esineitä on sitten siirtynyt perillisille jokaiselle jotain muistoksi periaatteella. 

Tällä seinävaatteella on arvokas ja hyvä paikka tärkeä koska esineellä on valtavasti tunnearvoa.

Sankarien muistolle

Suurin osa näiden kivien alla lepäävistä ihmisistä on ollut 
elämää janoavia nuoria. Heidän osakseen on  tullut maksaa osa siitä hinnasta,
 jolla olemme lunastaneet paikkamme kartalla.  Meidän kielemme  on kotimaassamme ykkönen. Meillä on oma hallitus ja presidentti.

Mikään asia ei ole ollut itsestään selvää vaan jokaisesta palasta tätä maata on ollut taisteltava ja on edelleenkin taisteltava.

Tänään meillä on korkea kulttuuri ja elintasomme on useimmilla ihmisillä hyvä. 

Siihen on tarvittu voimakkaita ponnisteluja ja myös onnea.

Mikään ei tule automaattisesti vaan kaikesta käydään kovaa kilpailua. Suomella on ollut tahtoa vaurastua ja menestyä. 

Toivottavasti sitä riittää jatkossakin.

Eräs tuttavani, joka on jo poissa, oli sotaveteraani joka oli haavoittunut eturintaman oloissa kolme kertaa, kertoi minulle perinpohjin niistä oloista siellä juoksuhaudoissa.

Joskus saattoi lentää luotia niin paljon että heti kuoli jos päänsä nosti ylös.  

Maan alle kaivetuissa korsuissa asuttiin ja yritettiin hoitaa siisteyttä.

Mitään ei voinut pienille vastustajille jotka tunkeutuivat  vaatteisiin ja imivät verta nämä luteet ja täit.

Ystäväni ei koskaan pystynyt hyväksymään sitä valtavaa uhria jonka kohteeksi hänen ikäluokkansa nuoret joutuivat.

Hänen mielestään ei mikään aate eikä -ismi olleet tämän kauheuden arvoisia.

Nyt oli kuitenkin kaikilla haudoilla valaiseva kynttilä.

Minäkin laitoin omani jonkin tuntemattoman sotilaan muistolle.