Eno oli samaa maata

Monessa asiassa olin enon kanssa samankaltainen.

Minun oli helppo oppia hänen puhetyylinsä.

Eno oli innokas valokuvaaja. Hän asui kaupungissa ja kuvasi innokkaasti aina kun poikkesi kotiseudullaan. Niinpä minustakin lapsena otetut valokuvat olivat hänen kamerastaan lähtöisin.

Eno oli jossain määrin taiteellinen. Hän keräsi luonnosta kiviä ja juurakoita ja osasi tehdä niistä viehättäviä esineitä. Yhteen aikaan hän maalasi quassiväreillä "figuratiiveja."  Se oli hänen erikoinen taidelajinsa jossa oli viivojen ja värien keskellä silmiä ja kasvonpiirteitä.  

Usein hän myös selosti mitä mikin kohta taulussa kuvasi.

Hän keräsi myös postimerkkejä ja kykeni hämmästyttävän hyvin löytämään niistä mielenkiintoisia kuvakevirheitä. 

Muistan 1958 kun olin 12-vuotias ja eno tuli uudella moottoripyörällä Tampereelta tänne Ähtäriin.

Silloin oli meitä kutsuttu hautajaisiin Nurmoon. Olin tosi onnellinen kun sain istua matkan hänen kyydissään. Matkalla poikettiin tapaamassa sellaisia sukulaisia joita en ollut ennen koskaan nähnytkään.

Pohjanmaalaiset hautajaiset kestivät kaksi päivää. 

Myöhemmin aina kun tuli asiaa Tampereelle poikkesin enon ja tädin luona usein myös heillä olin yötäkin.

Kun  katson kuvaa niin näen hänessä paljon itseäni ja näin on moni sanonutkin.

Minä ja eno olimme samaa maata.

Inhan koulu

Kaupungin kaikki toiminnot ovat keskittyneet ja Inha on niin lähellä, että tämäkin rakennus lepäsi tyhjillään, kun kävin siellä viime kesänä.

Muistoni Inhan kouluun ovat hyvin syvälliset, vaikka en ollut siellä koskaan oppilaana.

Isäni oli Inhassa töissä ja hän toi tietoa kun siellä oli monenlaisia tapahtumia nuorille.

Koulun vieressä olevalla pienellä kentällä opeteltiin pelaamaan jalkapalloa pätevien opettajien johdolla.

Kotini oli silloin koulusta noin kymmenen kilometrin päässä.  Olin kiinnostunut kirjallisuudesta ja lukenut innolla Aaro Hongan nuorisokirjoja partiolaisista. Aaro Honka oli nimimerkki jonka oikea nimi oli  Arohonka.

Sitten kun tuli tieto, että Ähtäriinkin perustetaan partio, niin oli se iso asia.

Niinpä olinkin sitten paikalla täällä Inhan koululla Ähtärin Eräveikkojen perustavassa kokouksessa.

Pitkä välimatka ja huonot yhteydet kuitenkin vaikeuttivat partiossa käyntiäni, mutta olin kuitenkin mukana monessa tapahtumassa.  Ikimuistettava oli partiolaisten kesäleiri Hankaveden rannalla.

Monet siellä olleista kavereista tunnen edelleen ja se leiri voi tulla vieläkin puheenaiheeksi, vaikka aikaa on vierähtänyt jo 54 vuotta.

Kuten kuvasta näkyy Inhan koulu on yhä kaunis ja nykyaikainen rakennus.  Ähtärin kunnalla ei ollut sille käyttöä ja se myytiin jollekin epämääräiselle marjanpoimintafirmalle pilkkahinnasta. 
(n. 30 000 €)

Tietenkin tyhjän rakennuksen ylläpitäminen maksaa enkä tunne asian yksityikohtia, mutta jotenkin aina järkyttää kun yhteiskunnan omaisuutta realisoidaan alihintaan.