perjantai 22. kesäkuuta 2012

Ajatuksia mökiltä


Tänään olin ystäväni kanssa taas mökillä. 
Leikkasin ruohoa ja sain piha-alueen vähän siistimmäksi. Lopulta kävi vähän hullusti kun astuin ruostuneeseen naulaan ja satutin jalkapohjani vaikka oli turvajalkineet jalassa.

Oheinen kuva on otettu neljä vuotta sitten.  Kukkasista päätellen on ollut aika lähellä Juhannusta kuten nytkin.
Navetan kattoa olen suojannut keveillä pressuilla, joita on saanut isojakin hankittua melko edullisesti.

Ennen nykyisen pressun asennusta otin katolla oleva ilmastointi häkkyrän pois. Se oli isän  sinne laittama noin neljäkymmentä vuotta sitten ja istui hyvin tukevasti paikallaan.

Vanha yli satavuotias talo  on aikoinaan katettu hyvin ja siksi siellä ovat  rakennukset säilyneet.  Se on melko syrjässä joten on ihme ettei ole tapahtunut paljonkaan ilkivaltaa. Nykyään asun aika lähellä ja voin usein  käydä siellä muistelemassa menneitä.

Yritän säilyttää edes jotain esi-sien tekemästä työstä.
Ympärillä olevat pellot kasvavat nykyään mäntymetsää. Pelloilla kasvava istutettu mänty on oksaista ja pehmeää. Lumen painosta ja tuulesta johtuen ne katkeavat usein latvasta ja mikäli säilyvät ehjänä niin ne ovat melkoisia rumiluksia.

Jatkajaa näille harrastuksille ei näytä olevan, joten minä ja mökki tulemme häviämään samaan aikaan. 
Paikalle tulee erillinen yli kilometrin pituinen sähkölinja.
Ehkä tien alueella olevat metsänomistajat rakentavat tilalle jonkinlaisen varaston.
Vaan se on vasta sitten kun minä ja se ryhmä vanhoja rakennuksia on perusteellisesti romutettu.

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Maatalous muistoja


Tämä laite on sokerijuurikkaan hevosvetoinen kylvökone.  Sitä on vain kerran käytetty.  Se oli hyvässä suojassa puimaladossa kunnes 1990 lato romahti ja kylvökone hautautui kaikenlaisen puutavaran röykkiöön, joka nyt on lahonnut ja hitaasti maatumassa parasta aikaa.
Vähän käytetty hyvässä maalissa ollut laite uhmaa siellä yhä aikaa, kunnes sekin muuttuu joka vuosi ja ruoste nousee sen lopulliseksi voittajaksi.

Isälläni oli loistava suunnitelma hyödyntää maataloudessa suurta perhettä siten, että koko perhe olisi mennyt innolla harventamaan ja kitkemään  näitä juurikkaita.
Juurikkaan kasvatuksessa peltoa on lannoitettava erittäin voimallisesti ja siihen upposi iso osa tuotosta.
Kerran oli kokeellisesti viljelty ja saatu vähän rahaa. 
 Kaikki olivat melkein asuneet pellolla.  Mitään kunnon välineitä ei ollut.  Sormin kitkettiin, rivien välejä kuokalla kuoputettiin ja käsin lopulta nostettiin ja tuotiin pellon laidalla olevalle kasalle.

 Sitten tuli uusi kevät.  Mitä tapahtui?  En muista  mutta luulen että taas kylvettiin juurikas ja jostakin syystä sato sitten epäonnistui. Sokerijuurikasta ei enää sitten viljelty ja muukin maanviljely loppui.
Eräs syy oli verotus. Isä oli myös ansiotyössä ja siinä ohessa hän yritti hoitaa maatilaa. Omaa traktoria ei ollut.  Kaikki tehtiin käsin ja hevosella.  Ikää kertyi ja verottaja vei kaiken.
Oli nimittäin niin että tuohon aikaan oli jo kerättävä kuitteja ja ilmoitettava kulut.  Isällä oli vain kuluja mutta kuitit puuttui.

Ehkä usein nykyäänkin on pienen yrittäjän arki harmaata ja varmasti harmittaa jos kaikki tuotto menee verottajalle!