sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Vanhat vihkiäiset


Vanhasta repaleisesta ja homeenhajuisesta kirjasta löysin tämän itselleni mielenkiintoisen kuvan.
Kuvan tekstistä ilmenee että on vietetty Rasinmäen Huldan ja Mytkäniemen Kallen häitä.
Nimistä saatan nähdä että he ovat olleet pääosin Itä-Ähtärin alueella asuvia ihmisiä ja heidän sukuaan löytyy ties monennessako polvessa yhä runsaasti Ähtäristä ja muualtakin.

Otsikossa puhutaan teltureista?  En tiedä mitä silläkään tarkoitetaan, mutta varmasti kaikki ovat olleet vihittävän pariskunnan hyviä ystäviä.

Kolmantena oikealla seisoo Rouvanmäen Antti, jonka tulin mukavana naapurina tuntemaan hyvin.
 Hän oli pappani ikäinen ja oli silloin kun muutin Itä-Ähtäriin jo luopunut talonsa isännyydestä.
Antti asui vaimonsa kanssa syytinkimökissä ja osallistui monenlaisiin talon töihin vielä vanhanakin.

Seuraava sukupolvi on jatkanut samaan malliin ja tila on edelleen kasvanut vaikka maatalous onkin jouduttu lopettamaan.
Antilla oli myös vanha haulikko jolla hän ampui innokkaasti lähimetsien oravia.
 Oravia haukkui Antille meidän koiramme innokkaasti ja Antti taisikin olla ainoa vieras jolle se heilutti häntäänsä.

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Ähtäriläisiä Huovinrinteellä


Olin  saanut kutsunnassa määräyksen astua asepalvelukseen 15.2.1966.
Lättähattu tyyppisellä junalla mentiin ensin Tampereelle josta jatkettiin Porin suuntaan aina Peipohjaan asti, josta oli vielä muutama kilometri Huovinrinteelle Säkylään.
Näkyvästä lumesta päätellen kuva on otettu alokasaikana.
Kuvaajaa en muista, mutta kuvassa on pelkästään Ähtäriläisiä poikia samaa ikäluokkaa.
Taustalla näkyy metsää, jossa tehtiin sulkeisharjoituksia ja taisteluharjoituksia ahkerasti.
Moni voi vieläkin tunnistaa itsensä kuvasta, vaikka tiedän myös sen että joku tästä joukosta on jo poissa.


Olimme suurta ikäluokkaa.
  Sodanjälkeen isämme olivat palanneet rintamalta ja syntyi lapsia enemmän kuin ennen.  Elettiin maatalousvaltaisessa maassa ja Ähtärissäkin oli asukkaita enemmän kuin nykyään.
Oli kuitenkin melkoinen yllätys kun KRH Komppaniassakin oli samassa tuvassakin runsaasti jo ennestään tuttuja kavereita.
Poikkeuslain voimalla ikäluokat ennen meitä ja meidän jälkeen olivat palveluksessa vain 7 kuukautta, mutta meille kävi  kehnosti kun täytyi olla kahdeksan kuukautta täyteen.

Minun piti mennä Tikkakoskelle sääasemalle komennukselle, mutta sairastuin vakavaan keuhkokuumeeseen ja siitä aiheutuviin jälkitauteihin ja Tikkakoskelle lähtikin kuvassa vieressäni seisova kaveri ja palasi syksyllä sieltä alikersanttina.
Minä sain korpraalin natsan vajaa kymmenen vuotta myöhemmin.
Onneksi meidän ikäluokkamme ei joutunut kokemaan samoja asioita kuin meidän isämme.
Näihin aikoihin oli vielä joskus pientä simputustakin, mutta virallisesti se oli kielletty.

Myöhemmin vielä joskus olen tavannut näitä armeijan aikaisia kavereita, olihan meillä yhteisiä muistoja sieltä Säkylän metsistä, joissa yhdessä syöksyttiin ja ammuttin räkäpäitä.
Isoääniset sotaherrat meitä komenteli,
 mutta Ähtäriläiset olivat kurinalaisia kunnon miehiä.