Kesällä 1967 päätin matkustaa paljon puhutun "Runoilijan reitin" Virroilta Tampereelle.
Kitusen pitäjästä löytyi paikka,
jossa Pohjola laiva odotti matkustajia.
Osa matkustajista saapui paikalle linja-autolla niinkuin minäkin tein.
Samaan aikaan oli lähdössä soutumatkalle pitkä kirkkovene.
Hienosti pukeutuneita herroja oli lähdössä soutumatkalle.
Minä olin silloin vielä hoikka poika.
Asepalvelus oli juuri tullut suoritettua.
Maisemat vaihtuivat nopeasti.
Laitureilta poikettiin matkalla hakemassa lisää matkustajia.
"Tässä saaressa poltettiin Suomen viimeinen noita," opastaa megafoni.
Tässä kalliossa pitäisi näkyä Akseli Kallen-Kallelan maalaus "Akka ja kissa."
Kuvassa ei vaan taida oikein hyvin taideteos näkyä.
Laiva kallistui ja megafoni kuulutti: "Matkustajia kehoitetaan siirtymään toiselle puolen laivaa!"
Käppyräisten mäntyjen takana on Gallen-Kallelan Kalela museo, jonne poikettiin.
Tultiin isommille vesille ja laivaliikenne lisääntyi.
Ruovedellä kuljettiin kapeaa kanavaa myöten ja sillat kääntyivät edessämme.
Sisarlaiva Tarjanne tuli vastaan.
Siellä ihmiset heiluttivat innokkaasti meille.
Miljoona lentosuukkoa oli ilmassa!
Lopulta yli kahdeksan tunnin matkan jälkeen saavuttiin Tampereelle.
Mustanlahden satamassa oli busseja meitä odottamassa.
Silloin oli Tampere minulle vielä aika outo ja iso kaupunki,
mutta mukava oli taas kävellä kovalla maalla!
