lauantai 18. kesäkuuta 2011

Kissavieraita yöllä


Siitä lähtien, kun huomasin pihassani olevan siilejä, niin olen niitä melko säännöllisesti ruokkinut kissan kuivamuonalla..
Usein ovat siilit olleet jopa pareittain aterialla ja siilenkakkoja on ilmestynyt myös terassille, jonne ne juuri nipinnapin pääsevät nousemaan.

Monet valokuvat on piikkinahkoista tullut otettua.
Aamun aikaan on harakka poikennut tarkistamassa ruoka-annosta.
Kissanruoka ei kuitenkaan erityisemmin näytä sille maistuvan.
Eräänä yönä näin kuvassa oleva kissan jo aikaisemmin, mutta viime yönä se oli syömässä tyytyväisen näköisenä siilin ruoka-annosta.

Avasin oven ja ajattelin kuvata sitä, mutta varsin kauhuissaan se pakeni paikalta.  Jäin hetkeksi vahtimaan keittiön ikkunasta mitä tapahtuisi?
Pian se tuli takaisin toisen kissan kanssa, joka oli mustavalkoinen kolli.  Jos tämä valkoinenkin oli kolli niin hyvin sopuisasti ne yhdessä ruokaastian tyhjensivät.
Luulen että kovin monet lähipiirissä haluaa ruokkia siilejä ja silloin pitää hyväksyä myös kissat, koska ne estävät ainakin sen ettei ruokavieraaksi ilmesty rottia.

torstai 16. kesäkuuta 2011

Outo luomi?


Kerron tarinan oudosta luomesta joka kummitteli ehkä kuukausia alavatsallani.  Se oli välillä vihreä lerpukka ja välillä iso musta möhkäle. 
Välillä sen helposti saatoin unohtaa ja sitten saunoessa taas huomasin luomen joka muutteli väriään.

Televisiossa oli pitkä ohjelma melanoomasta. Siinä sanottiin että kaikki epäilyttävät luomet täytyy aina tutkia.  Silloin päätin näyttään sitä lääkärille. 
Menin Ähtärin terveyskeskukseen ja halusin että lääkäri tarkistaa luomeni ja voin myös vaatia sen poistamista.

Parkkipaikka oli täynnä autoja. Siitä arvasin ettei vastaanotolle niin vain pääse. Minulle ehdotettiin että   seuraavalla viikolla sopisi.
"Minulla on silloin matka Sisarentyttären häihin," sanoin.
Ystävällinen hoitaja sitten lupasi torstaiksi. Siis neljän päivän kuluttua luomi tarkistetaan.

Tänään sitten menin annetun ajan mukaan paikalle ja lääkäri otti minut vastaan noin viisitoista minuuttia myöhässä.
Avasin vähän housujani ja näytin luomea alavatsalla.
Lääkäri oli nuori vielä opiskeleva aloittelija ja kysyi olinko huomannut että tämä luomi olisi jotenkin eläväisen outo.
Punkiksi se hänen mielestään oli kovin suuri, mutta jokin otus tämä oli.

Nyt itsekin tutkin sitä tarkemmin ja kylmät väreet kulkivat selässäni. Olin kantanut tätä punkkia vaikka miten kauan?
Ihmetellyt sitä, mutta en ollut huomannut sen liittymäkohdassa olevia jalkoja jotka yhä siinä liikkuivat.
Pian sain yleisöä lisää. Tuli toinenkin lääkäri ja kolmas nuori rouva taisi olla hoitaja.  Hekin ottivat kuvia koska tapaus oli erikoinen.

Ihollani on ollut kiusallisia tulehduksia joista olen syyttänyt hyttysiä ja huonoa vastustuskykyä ja allergiaa.
Selässäni on ollut jokin sitkeä kipu ja viimeisin joka juuri nyt kiusaa on keuhkoputken tulehdus.
Minulle määrättiin Amoxiini nimistä antibioottia kolmen viikon satsi ja ymmärrän että syy vaivoihini onkin voinut olla tuo jättimäinen punkki jota olen kasvattanut nahkassani ties kuinka kauan.


torstai 2. kesäkuuta 2011

Auttavat kädet


Tänään vietin sitten arkipyhää osittain rauhallisesti, mutta oli myös vähän kiirettäkin.  Päivä oli  kaunis ja mökillä nurmikko odotti.
Ruohonleikkuri kuului näihin halpapainoksiin ja vähän jännitti miten se toimii.
(Hinta oli Keskisellä 159 euroa.)

Ruoho oli kyllä senverran pitkää että oli viimeinen tilaisuus leikata sitä. Muuten ei varmaan pieni pihaleikkuri olisi siihen riittänyt.
Kaikki toimi ihan  hyvin. Mäkäräisiä oli edelleen runsaasti, mutta kello 15,00 ruoho oli pihalta leikattu.

Kello 16,00 alkoi Ähtärin kirkossa Auttavat kädet yhdistyksen hengellinen konsertti Ähtärin kirkossa, jonne olimme ystäväni kanssa päättäneet mennä. Nälkäkin kurni ja piti käydä kotona pikaruokailemassa hernekeittoa ja vaihtaa hikinen paita.
Siinä kesken  kaiken soi ovikellokin.
Sisko miehensä kanssa oli Ruotsista käymässä Suomessa ja poikkesi tosi sopivalla hetkellä.

En kuitenkaan olisi puhunut Hänelle aikeistani mennä kirkkoon, mutta onneksi Heillä olikin kiire taas toiseen paikkaan niin lopulta näytti siltä että voisimme ehtiäkin vielä konserttiin.
Pienellä kiireellä sitten kirkolle jossa parkkipaikoilla oli runsaasti autoja.
Auttavat kädet on kristillinen yhdistys jonka toiminnasta minulla ei ole mitään tarkempaa tietoa. Konsertista saimme tiedon rautatieaseman ovessa olevasta ilmoituksesta.
Auttavat kädet yhdistystä vetää Rainer Ruth, joka myös itse esiintyi tilaisuudessa.
Esiintyjiä oli toki tullut kauempaakin ja saimme nauttia tosi hyvästä musiikista.

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Etana puutarhassani


Tänään oli hyvin helteinen päivä pitkän kylmänkauden jälkeen. Oli tullut ihan oikea kesä.
Pitkähihaiset paidat lensivät kilpaa pyykkikoriin. Keskustassa kuulin ihmisten puhuvan lähestyvästä ukonilmasta.
Silloin ei vielä tuntunut siltä, vaan ilma oli raikkaan lämmintä.

Pian kuitenkin nousi pilviä ja saattoi nähdä, että ukkonen sieltä nousee. Olin käynyt ostamassa  ruohonleikkukoneen ja vein sen suuressa paketissa mökilleni.
Voi ihme mikä kuhina mäkäräisiä oli ympärilläni!
Niitä oli niin paljon että hain nopeasti paksumpaa vaatetta suojakseni ja vetelin vuolaasti vanhoja hyttysöljyjä nahkaani ja yritin   
laittaa leikkuria käyttökuntoon.
Sitten jyrähti ukkonen valtavalla jyminällä se täytti ilman ja vesisade alkoi saman tien.
Hinasin leikkurin aittaan keskeneräisenä. Vajaassa tunnissa kaikki oli muuttunut.  Onneksi oli kuitenkin vielä aika lämmintä.

Kotona kävelin märässä puutarhassani etsien voikukkia sieltä. Yritän nimittäin täysin myrkyttömällä menetelmällä pitää ne kurissa ja Herran nuhteessa, mutta joka aamu kun herään on pihassa taas uusia voikukkia.

Eräästä pensaasta löysin tämän kuvassa oleva etanan. Ei ollut kuin tämä yksi, joten annoin sen lisätä puutarhani biologista monimuotoisuutta. Etana kuljettaa taloa selässään. 
On se aika hauska otus.