Vaivaisakan tarina

Olin kuullut Soinin vaivaisakasta joka on Suomen ainoa laatuaan.

Aikaa kului jonkinverran kunnes tuli heinäkuinen päivä jolloin oli lähdettävä sitä tapaamaan.

Akka näytti varsin siistiltä. Varmasti sitä oli vähän kunnostettukin, koska se näytti kovin hyväkuntoiselta.

Historia kertoo sen tekijästä seuraavaa: 

"Vaivaisakka on tosiaan Suomen ainoa akka 107 vaivaisukon joukossa ja sen veisti v. 1854 lehtimäkeläinen Matti Taipale"

Matti on ollut hyvä veistäjä aikoinaan. Kerrotaan hänen veistäneen vaivaisukkoja muuallekin lähiseuduille.

Vaivaisukot ja akka ovat osa kirkollista kulttuuria jonka arvo on erilainen sen paikallisuuden ja omaperäisyyden takia.

Tärkeä tehtävä oli sillä kolikon reiällä rinnassa.

Sillä kerättiin rahaa johonkin tärkeään asiaan.

Soinin kirkko oli suuri ja avara. Pihalla oli runsaasti muistomerkkejä.

Samaan aikaan vietti "Keisarin" suku juhliaan jossa serkut ja vähän etäisemmätkin tapasivat toisiaan.

Minut ja ystävänikin kutsuttiin kahvipöytään.

Tutustuttiin ihmisiin jotka myös olivat jatkamassa matkaansa 

"Soinin Vanhan ajan päiville" joita vietettiin kirkolta noin seitsemän kilometrin päässä.

Vaivaisakka tuli käytyä siis katsomassa ja siinä ohessa paljon muuta niinkuin elämässä yleensäkin.

  

Diabetes

Mielestäni tuo kortti jossa possu pyykkipoika kuonossaan katselee maailmaa muistuttaa minua kun sain kuulla, että minulla on jonkin asteinen sokeritauti.  Ei kovin paha mutta olen lihonut ja liikunta on iän mukana merkittävästi vähentynyt.

Sain lääkkeitä myös kohonneeseen verenpaineeseen sillä alarajakin kohosi yli sadan.  Ensimmäinen sokeritautiin vaikuttava lääke keskeytyi kun vatsani ei sitä kestänyt.  Toinen samankaltainen mutta kalliimpi lääke tuntuu nyt sopivan. 

Lääkkeiden avulla verenpaine on laskenut, mutta sokeri on yhä lievästi koholla.

Elämäntapamuutos näkyy jo selkeästi ruokalaskussa.

Täytyy kuulemma vähentää rasvaisia ruokia, niitä ovat esimerkiksi kaikki makkarat.

Päätin siis luopua niistä kokonaan.

Vihanneksia ja hedelmiä suositellaan, joten niitä täytyy tunkea joka kerta kauppakassiin.

Onneksi monet kokoliha tuotteet ovat vähärasvaisia joten vähän voi hyvällä omallatunnolla  laittaa kinkkuakin leivälle.

Liikunta on kuulemma erittäin tärkeää, joten olen ottanut ohjelmaan päivittäisen liikunnan jossain muodossa. Näin kesällä on mukava istahtaa pyörän päälle ja polkea mäkeä ylös kirkolle ja kastella siellä poismenneiden omaisten haudoilla olevia kukkasia.

Siinä hautakivien keskellä kävellessä tulee ajateltua miten mukavaa tämä elämä onkaan.

Oikeasti siinä on paljon tuskaa, mutta kyllä sen helposti kestää, sillä maailma on erikoinen kokemus.

Onneksi olen päässyt monista pahoista tavoista eroon. 

Korkki meni kiinni 15 vuotta sitten ja tupakka loppui vuonna 2006.

Elämäni onkin siis jo aika ekologista ja osaan kyllä siitä nauttia huononakin päivänä.