Päiväkirja Inha 13.11.1967

Kävin juuri alakerrassa. Ajattelin katsella Televisiota, mutta se ei ollut auki.

Otin siis aamulehden, ja sen takaa tarkkailin ympäristöä. Siinä eräässä pöydässä oli kolme miestä päissään, ja toisessa pöydässä pelattiin väsymättömästi korttia.

Ikävystyttävää!!!

Kasvinen tuli pöytääni, ja pyyti levittämään sanaa huomisesta ensiapuryhmän kokoontumisesta. Minä tietysti lupasin.

Katsoin ikkunasta. Satoi vettä.

Oili sanoi viimeksi kun erosimme: "Tulet siis sunnuntaina ja minä tulen Sinua vastaan."

"Tulen aamujunalla,"sanoin Minä.

"En mene lauantai iltana mihinkään."

"En Minäkään,"sanoin, ja löimme käsiämme vastakkain siellä linja-auton takana.

"Menetkö huomenna kotiin?"Kysyi hän.

"Luultavasti ja ensi Sunnuntaina tulen taas sinne viikon päästä."

"Niin, ei huomenna."

Päiväkirja Inha 12.11.1967

Olin Töyssyllä. Sepossa ja Tapiossa oli Sikotauti.

Tuleekohan minuun?

Nelly tuli kiitojunalla Helsingistä, hän oli ollut Eiran ja Tommin luona.

.

OOO

.

JÄLJET

.

He seisoivat siinä ja toisiaan

katsoivat kaihomielin.

Tuli pienoinen paloi rinnassaan,

jota ei voi kertoa kielin.

Ne olivat kukkia kultamaan

haaveita unten kuvat,

vaan pian he oppivat tuntemaan

toki todet ja tuulien tuvat.

.

Lumihiutaleet leijui verkalleen,

ja peitteli harsolla maan.

Sanat hellät häipyvät kuiskaukseen:

"Sinä lähdet, jälkesi jäävät vaan."

.

Juna saapui ja viimeinen silmäys sai

nyt kohdata silmästä silmään.

Niin kuumana paloi se rakkaus kai:

"Sinä lähdet, ja Minä tänne jään."

Aurinko, avaruus kaukana yllä

läpi pilvien näkyneet ei,

vaan yhdessä kulkivat, kulkivat kyllä

eron hetkellä rakkaus erkane ei.

.

Rautatien viereen jäljet ne jäivät

jalanjälkiä kahdet rinnakkain,

vaan kului talvi ja kuluivat päivät

lumiharso ne jäljet yhdisti vain.

.

Kirjoitettu 28.1.1968 Oilille.

Päiväkirja Inha 10.11.1967

Nyt on ollut koko illan kovia tupakantuskia. Voi, ja vasta ensimmäinen viikko!

Tämä viikko on tuntunut hyvin pitkältä, mutta tupakkalakon myönteiset puolet tuntuvat kyllä hengityksessä, hampaissa ja kenties ihonvärissä. Ruokahalu on ehkä parantunut.

Sain myytyä minulla vielä olleen Norttijässikän.

Lainasin Martti Merenmaan kirjoja, kun Oilikin kertoi niistä pitävänsä, ja Minä löysin taas uuden tosi miellyttävän kirjailijan.

.

OOO

.

RAASTUVA JUTTU

.

Kohoaa tuomarin nuija,

joko tuomio täytetään.

Kontulan Aapon muija

kai linnassa käytetään,

jos vain rikkomus ensin

todeksi näytetään.

.

Valamiehistö vastaa: Nyökkäys pään,

se toteen näytetty on,

siis suotta on jatkaa pitempään

voi julistaa tuomion.

Syyttäjä Aapon muijaan

luo julman katsannon.

.

Vaan mitä nyt Aapon muija

tehdä aikookaan

ei ehdi tuomarin nuija

pöytään laskemaan.

Saa kauhusta tuomarikunnan,

ja syyttäjän kalpenemaan.

.

"Te konnat ja retkaleet ettekö nää

katsokaa tänne näin!"

Hame korvissa muija pyllistää

tuomarikuntaan päin.

Raivoissaan tuomari karjaisee:

"Tuo muija on hävyttömäin!"

.

"On häpäissyt tuomioistuimen,

hänet taivaissa tuomitaan

tuokaa tuo muija uudelleen

huomenna raastuvaan."

Niin vietiin rietasta muija parkaa

putkaan odottamaan.

.

Ken tietää mistä syytettiin

ja vietiin oikeuteen,

vaan ankarastipa tuomittiin

hänet hullujen huoneeseen.

Näin käy kun häpäisee

pyhän tuomioistuimen.

Päiväkirja Inha 6.11.1967

Tänään oli kova lastaus töissä.

En ole tupakoinut 20 tuntiin.

Juuri äsken kovia tuskia, jotka voitin helposti. Päivällä väänti silmiä omituisesti. Olen syönyt ahkerasti pastilleja.

.

OOO

IVALAULUT

.

Ivalauluja laulan

kurkotan kaulan

ylitse aidan,

ja laulaa taidan.

Protestilauluthan ne

on muotia nykyään,

kun ei muuten tunne

omia kykyjään.

.

Ivahan on paras juttu

kunhanhan siitä tulee tuttu

eikä siitä saa

koskaan purnatakaan.

Kyllähän se aina

mieltäsi lohduttaa,

jos suru sua painaa

et silloin surra saa.

.

Vaan kun me syödään pullaa,

ja herroiksi tullaan,

niin eihän se kannata laulaa

ja itselle kutoa paulaa.

Vaan eihän me herroiksi koskaan

toki taideta tullakaan.

Me lauletaan aina vaan roskaa,

eikä liikoja surrakaan.

Päiväkirja Inha 5.11.1967

Tupakkalakkoni alkaa huomenna. Kello 24.00 sammutan viimeisen savukkeeni. Sen tietää koko kylä. Sen tietää Oili, ja sen tietävät kaikki. Se on minulle vaikea, mutta minä voitan!

Sitä kestää vuoden loppuun, ja minä en polta.

Klo 22.00 Kaksi tuntia aikaa. tulin juuri kotoa. Tupakoin parasta aikaa ja tunnustelen hienoimpia makuvivahteita. Huomenaamuna olen raitis kuin taivaan tuuli.

Klo 23.05 Sytytin taas savukkeen. Luen "Joacim" nimistä romaania. Väsyttää.

Klo 23.41 Viimeistä edellinen savukkeeni palaa. Kenties en polta enää koskaan? Professori Peltonen sanoi minulle Sirkkalan sotilassairaalassa noin puolitoista vuotta sitten: "Uskokaa vanhemman miehen sanaa ja lopettakaa se. Ennenkuin olet viidenkymmenen tiedät mitä tarkoitin."

Klo 23.54 En pelkää syöpää, en pelkää mitään. Minä vain lopetan ja olen tahtoni herra.

Klo 23.57 Viimeinen savuke palaa! Kolme minuuttia vielä, ja murskaan sen tuhkakuppiin, joka on vartavasten tyhjennetty tätä juhlahetkeä varten.

Klo 24.00 Nyt se on tapahtunut! Savuke lojuu tuhkakupissa puoliksi poltettuna.

Minä olen vapaa!!!

Pian nostan sen pöydän alle, ja säilytän muistona vielä kauan aikaa. Muistona seitsemän vuoden ajalta kaikista sen tuottamista tuskista ja iloista.

Päiväkirja Inha 4.11.1967

Se oli suurenmoista! Se oli ihanaa! Minä yritin olla gentlemanni, mutta en osannut.

Hänen isäukkonsa oli kova puhumaan. Minä kuuntelin ja hän puhui: "Ei minulla mitään sitä vastaan... Tämmöstä... Onhan sitä joskus oltu nuoria... Meillä on täällä vain tämmöstä."

Minä myöntelin, että niinpä niin, joopa joo.

"Se on tuo Oili sitten muuttunut. Ennen se suuttui kun puhuttiin pojista, ei meillä senpuoleen mitään vastaan...Kansan Uutiset meille tulee, on tullut jo 18 vuotta."

Hän oli kai lopulta mukava ukko, ja me syötiinkin siellä aamulla, ja lähdettiin sitten Oilin kanssa Keuruulle.

Hänellä ei ollut päivällä silmälaseja. Me istuttiin baarissa ja juteltiin.

Illalla menimme taas Kisakaarteeseen. Hän laittoi silmälasit ja tummanpunaisen villapuvun. Ne sopivat hänelle hyvin. Hänellä oli hieno kampaus ja huumaavantuoksuista hiuskiinnitettä.

Hänen vartalonsa sai sydämeni läpättämään. Mitä minä oikein ajattelin?

Illalla tulin Myllymäelle linja-autolla. Myllymäeltä kolme kilometriä pääsin erään tutun polkupyörän päällä, ja Moksusta sitten kävelin loppumatkan.

Tie oli märkää, ja kello oli yli kolme, mutta minä olin onnellinen.

Päiväkirja Inha 3.11.1967

Tänään sain rahaa! Mutta vekseliin sitä ei liiennyt kuin parikymmentä markkaa. Martti murisi, mutta kirjoitti nimensä.

Kirjoitti viimeisen kerran, joten koeta olla poika vähän nuukempi!

Olen ajatellut Oilia. Ostin hansikkat ja kaulahuivin, sillä huomenna voi joutua taas tulikokeeseen. Hänen isänsä on terävä äijä. Entinen korpraali, ja poika -Oilin veli- on aliupseerikoulussa.

Minä olen sulhasmies, jota arvostellaan kengännumeroa myöten. Mutta minä en sure, vaikka olenkin vain sotamies.

Tänään alkoi lastaus. Usvaranta on pääpomo, ja potee minua kohtaan vainohulluutta, ja siihen on syytäkin kun muistelee menneisyyttä. Onneksi me molemmat olemme hienotunteisia ja revimme toistemme hermoja pala palalta hitaasti, mutta varmasti. Hän häviää, sillä hänen asemansa on suurempi kuin minun.

Kuitenkin pesin eilen paitani ja sukkani, sillä huomenna menen Kolhoon. Pesin myös alushousut, sillä Minä menen Kolhoon.

Sanon hänen isäukolleen ettei Lamminperän Arvo olekaan minun äitini vaarin veljenpoika, vaan minun pappani veljenpoika, toinsanoen äitini serkku.

.

OOO

Näihin aikoihin oli juuri kulunut vasta vuosi, kun olin vapautunut armeijasta. Maassa oli asiat verrattoman huonosti.

Oli ollut pari viikkoa aikaisemmin devalvaatio, jolloin ulkomaan valuutan kurssit nousivat 33%. Olin tapaillut ahkerasti uutta tyttöystävääni, ja juurikasmaalta oli löytynyt jo peräti kuusi kiloa painava turnipsi. Ilmat kylmenivät, ja oli etsittävä asuntoa, ja sattui niin, että aliupseerikerhon yläkerrassa löytyi tyhjä huone. Paikka oli mitä mainioin. Työmatka oli lyhyt ja asunto oli siedettävä, jossa oli pieni öljylämmitin, jonka kannella saattoi keitellä teetä.

Kaikenkaikkiaan kirjoittelin siihen aikaan päiväkirjaa paljon, mutta tuntuu niin höpinältä, että julkaisen vain vähän olennaista.

Päiväkirja Kotona 24.9.1967

Torstaina paloi Ostolan saha, olin isän kanssa Inhassa purkamassa Hänen ostamansa parakin kattoa, kun kuultiin palohälytys. Menin mopolla paikalle ja kun liekit leimusivat, ja valtava savupatsas kohosi korkeuksiin.

Olen tosi onnellinen pitkästä aikaa!

Löysin taas eilen Keuruulla Kisakaarteessa uuden tyttöystävän, ja olin hänen kanssaan koko loppuillan.

Tanssittiin.

Käytiin parvekkeella ja ulkona. Minä pidin häntä kädestä, ja olen onnellinen. Yritimme molemmat olla miellyttäviä, ja tuntuu ihan samalta kuin joskus ennenkin. Hän oli Kolhosta ihana, salaperäinen ja miellyttävä tyttö.

Ei nyt kovin kaunis, mutta Intialainen sananlasku sanoo, että kaikki on kaunista mistä pitää.

Hän oli romanttinenkin ja osasi ihailla sitä mistä pidän.

Minusta tuntuu siltä, että hän ajattelee minua juuri nyt.

Tiedän että ajattelee, sillä meillä on lauantaina treffit samassa paikassa.

Tänään meillä nostettiin perunat, ja Töyssytkin olivat täällä.

Mutta minä tein työtä laulellen, sillä olin onnellinen ensi kerran pitkään aikaan. Tunnen taas olevani nuori voimakas ja iloinen!

.

OOO

En ole tuonut julkisuuteen juuri näitä tunne elämän asioita,

mutta tälläkertaa en voinut välttää kiusausta, sillä olin juuri tavannut sen ihmisen josta tuli Minun vaimoni ja kahden lapseni äiti.

Siksi tämä päivä oli jotenkin erityisen tärkeä elämässäni.

Päiväkirja Kotona 16.9.1967

Eilen iltana aloitin puolukka operaation, ja nyt niitä on siivoamatta poimittuna 35-40 litraa.

Aamupäivällä kävin aina Löytökorvessa asti ja toin sieltäkin kaksi ämpärillistä.

Paluumatkalla poikkesin Yrjön tuvalla. Hän oli perunamaalla mutta kiehautti kuitenkin kahvit.

.

OOO

.

LAPIOMIES

.

Revontulien lies

leimusi taivaalla silloin,

kun väsynyt lapiomies

hautaansa kaivoi illoin.

Maa oli routainen,

vaan mies rautainen.

Tylsällä terällä maata kaivoi.

.

Uskoen toivoi ja eli.

Kaivoi toivon hautaa.

Tuo pahan ja pirun veli

oli karkaistua rautaa.

Syttyi sammui toivon tähti

putos ja puhkes koivun lehti.

Tuli haudasta valmis viimein.

.

Kuolema korjasi lapiomiehen.

Asettui hautaansa nukkumaan.

Ei se jäänyt puolitiehen,

kun täyttämättä jäi vaan.

Tuli lumi ja haudan peitti

mies valkeaa liinaa käytti,

joka keväällä yltänsä suli.

.

Kaukana erämaassa

avonainen hauta on.

Tähtien tuikkiessa

se kertoo kohtalon.

Luukasa maatuu multaan.

Ruostunut lapio kertoo vaan

elostani keskellä erämaan.

Päiväkirja Kotona 9.9.1967

Pihassa tuossa navetan edessä kasvaa entisen sontatunkion paikalla suuri auringonkukka. Se on 225 cm korkea, kukan läpimitta on 19 cm, suurin lehti on läpimitaten pitkittäin 42 cm ja sen runkokin on ympärysmitaltaan juuresta 13 cm.

Juurikasmaalta löytyi turnipsi, joka painoi tasan viisi kiloa.

Valtakunnallisesti tehtiin oluesta asiaa, ja annettiin se eduskunnan puntaroitavaksi. Suunniteltiin uutta alkoholilakia, jonka mukaan hyväksyttäisiin vähittäismyyntipisteitä myös maaseudulle.

Jänisrutto (Tularemia) uhkaa levitä myös Keski-Suomeen.

Etelä-Pohjanmaalla nousee tulva jo kolmatta kertaa tänä kesänä.

.

ONNENONKIJA

.

Se ympäri kiertää kynttilää

siivet tiuhaan lyö.

On keski yö

liekki hohtavasti lämmittää.

.

Sen siivet hiljaa pärisee

ottaa kierroksen kauempaa

kynttilän liekkiä polttavaa,

joka houkuttaen värisee.

.

Yö kuurainen on

kuunsäteet maanpinnan kohtaa

vain kynttilän liekki niin lämpimästi hohtaa.

Sitä kiertää yks` turvaton.

.

Se aattelee: "Nyt yritän,

kun kiertänyt oon synkkää saloa.

Nyt lähestyn lämpöä ja valoa

liekkiä kynttilä."

.

"Kun kuivaneet on onnenlähteet

käyn nyt tässä taistoon

luottaen vain ensivaistoon

poimin kaikki kullantähteet."

.

Niin uskoen se liekkiin suoraan käy,

joka hieman humahtaen

sen siivet tyngiksi polttaen,

ja onnenonkijaa ei enää näy.

---

Ja kohtaloksi yöperhoselle näin

oli liekki kynttilän,

kun pimeäst`yön kylmän

lens`lämpöön valoon päin.

OOO

Tämän runon luulen kirjoittaneeni joskus murrosikäisenä, joten se on ollut vahakantisessa vihkossani jo 50-vuotta!

Päiväkirja Kotona 30.8.1967

Löysin Eiran päiväkirjan, jossa hän kertoili tunteistaan 14-vuotiaana, eli viisi vuotta sitten. Jolloin minä palasin Ähtäriin seikkailurikkaalta matkaltani Vakka- Suomen maataloista, ja menin sitten ammattikouluun.

Olisi etsittävä uutta asuntoa, sillä kersantti Korven asunnon sai Rauhalan Tuula.

Tuurilastaus loppui ja tänään on vapaapäivä.

Luen Kihlmanin teosta: "Sininen äiti."

Töyssyt kävivät juuri kylässä. He olivat saaneet Eiralta kirjeen, jossa hän oli kertonut, että heillä on uusi asunto tiedossa.

Amerikkalaiset tappelevat yhä Vietnamissa. Kiinassa kahinoidaan. Niin myös Kreikassa ja Kongossa.

Etelä-Pohjanmaan tulvavahingoista tulee kansallinen onnettomuus, joka maksaa 8 miljoonaa?!

Kokoomuksella on oma presidenttiehdokas, joka juuri aloitti vaalikampanjansa.

Montrealin maailmannäyttelyssä oli eilen Suomen päivä, siellä on myös pääministeri Rafael Paasio.

Päiväkirja Kotona 21.8.967

Eilen oli seikkailurikas päivä. Ensin olin toimitsijana TUL:n

K-S piirin tyttöjen mestaruuskilpailuissa. Vettä satoi kuin saavista kaataen koko ajan, mutta sehän ei estänyt minua menemästä krouviin, vaikka olinkin likomärkä.

Loppuillan istuin Vuorisen Olavin luona ja ilta kului varsin nopeasti. Esteri on ilmeisesti hyvä vaimo ja Olavi kunnon mies.

Ainakin he olivat onnellisia. Esteri on myös erittäin hyvä piirtäjä.

Minun on pakko ihailla hänen tekemiään muotokuvia.

OOO

.

AJAN KUVA

.

Norsu lensi pilviin

laulaen

mammuttilaulua.

Keitetty rapu

tuli lautaselle

valittaen:"Voi, voi."

Valaskala otti hatun päästään

kumarsi ja huusi:

"Minä olen kaunein!"

.

Tämä on totta

sillä minä;

kuulin hullua naurua

nurkan takaa.

Päiväkirja Kotona 18.8.1967

Anteeksi päiväkirja, että kirjoitan nyt, kun olen hyvin väsynyt ja uupunut.

Ajatukset harhailevat sinne tänne. Kaikki kiinnostaa ja mikään ei kiinnosta.

Teimme Varikolla raskaan päivän ja lastasimme kokonaista kaksi vuoroa kahdeksan miehen porukalla. Toisin sanoen lastasimme 150 tonnia ammuksia rekka-autoihin. Se merkitsee vapaata perjantaita ensi viikolla!

Olen myös muutenkin hieman masentunut sillä Mairen kirjettä ei kuulu.

Anoin tänään kersantti Korvelta vapautuvaa asuntoa, mutta en aseta suuria toiveita, sillä hakijoita on paljon.

OOO

.

SININEN PORTTI

.

Väsyneet jalat laahustavat

leveällä valtatiellä

keuhkot hengittävät pakokaasua.

Ilma väreilee

asfaltin yllä

kun on kuuma

painostava helle.

.

Neuvoton askel

vailla päämäärää

sydämen lyönnit

määräävät kohtalon.

.

Portti avautuu.

Ruostuneet saranat

narivevat.

Portinvartija nyökkää.

Laahustavat askelet

etsivät suojaa.

Kosteat silmät kimaltavat.

Portti sulkeutuu

sininen portti.

Päiväkirja Kotona 16.8.1967

Pääskyset kokoontuvat!
Aamulla niitä oli tuossa aittani takana olevalla langalla 15, ja päivällä 44.

OOO

.

EN OLE SYYLLINEN

.

Joko syyllinen tunnustaa?

Kysyvät balsamoidut kasvot

ilmeetön ilme

kuin kivi

kuin graniittilohkare.

.

Hiljaisuus oikeussalissa.

Ulkona sataa rakeita.

Putoan tyhjyyteen

päässäni pyörii, pyörii

- mitä on tapahtunut?

.

- Asiaan. Oletteko syyllinen.

En vastaa vielä

haluan pois täältä.

Syyttävät silmä

katsovat hikistä selkääni.

Harmaat raidat

tummuvat kastuessaan.

- Vastatkaa!

.

En ole syyllinen

en voi tunnustaa.

Olen syytön mies.

Kuuluu naurua.

Polveni eivät kestä

valkoisia renkaita

leijuu ilmassa, silmissä.

En voi kuulla mitään.

Miksi on näin pimeää?

Syyttävät kasvot kaikkialla.

.

Sain tuomion.

Kalterit ovat mustat

pieni ikkuna sellissä

ohut valojuova lattialla.

.

Kyyhkynen istui ikkunalla,

mutta se lensi pois.

Taivas on sininen.

Kolme sinistä suorakaidetta.

Katsoin sitä kalteriikkunasta

kaksi tuntia.

.

Vartijalla on säälivä ilme,

kun hän kulkee ohi.

Minuako hän säälii?

Miksi?

Silsikö ehkä,

että olen kuolemaan tuomittu.

.

He ampuvat minut

jo huomenna

ei siis syytä huoleen.

En pelkää enää

odotus vain on raskasta.

.

.En ole syyllinen,

mutta pääasia on se,

että joku teloitetaan.

.

Hetki on koittanut.

Kyyhkynen lensi ohitseni.

Luulen sen tietävän,

että len syytön.

Revin siteen silmiltäni

nähdäkseni kyyhkysen.

Se oli valkoinen.

.

Kiväärin piiput osoittavat minua.

Aika on lopussa pian

- hyvin pian.

Ajattelen, että tiiliseinästä,

joka on takanani

voi luodit kimmahtaa

heidän omaan niskaansa.

Se helpottaa vähän.

.

Miksi maailma näyttää

nyt niin kauniilta.

Tuo kyyhkynenkin näytti

nyt niin kauniilta.

Haluan kuolla hymy huulillani

koska olen viaton.

Mikseivät he ammu nyt

kun hymyilen!

.

En kuule laukausta,

mutta jalkani pettävät.

He siis ampuivat jo.

Vaatteeni värjäytyvät verestä.

Sitä valui myös ruohikkoon.

Näin kyyhkysenkin vielä

se oli valkoinen kyyhkynen.

Vain se tiesi,

että olen viaton mies.

Onneksi yksi edes tietää

muuten olisi niin

vaikea kuolla.

-Kuolla.

vaipua tyhjyyteen

mustaan kuiluun

pohjattomaan rotkoon.

.

Mutta minä hymyilin,

ja se hymy oli

viatonta hymyä.

Päiväkirja Kotona 13.8.1967

Lauantaina olin Aulavalla. Tanssin taas vain yhden kappaleen sillä lähdin Haukkamäen poikien mukana Mustikkavuorelle.

Tänään olin Halttulan Kallen luona vieraana. Juttelimme kaikenlaista politiikasta, uskonnosta ja tietysti kirjallisuudesta. Mark Twainin "Matkakirjeitä maasta" oli jäänyt vaivaamaan häntä, niinkuin se vaivaa myös minua. Kalle on siitä harvinainen ihminen, että hän ajattelee "itse" omilla aivoillaan. Eilen oli Isä Ullan, Irjan, Jukan ja Eskon kanssa Töyyssyjen autolla käymässä Koskuella vanhuksien luona.

Vaari on toipunut halvauksesta hyvin, mutta vielä sairaalassa.

Huomen aamuna alkaa varikolla kova lastaus, minäkin joudun siihen mukaan.

OOO

OLEN

.

Olen valmis takaisin palaamaan

menneitä aikoja manaamaan

halpoja tyttöjä halaamaan

tuimia tunteita salaamaan.

Olen kalamies jos vain kalaa saan,

ja vaikka en saisi palaakaan,

olen merimies matkalla Malagaan

tummia tyttöjä tuntemaan.

Ehkä en takaisin palaakaan

tunnen ylä- ja alamaan

vaikka en siitä tee valaakaan.

Olen kettu matkalla kanalaan .

-

Olen kulkija matkalla manalaan.

Päiväkirja Kotona 11.8.1967

Luin Aino Kallaksen päiväkirjan, jossa hän kuvailee suhdettaan Eino Leinoon.

Istutin seitsemän lehtikuusen taimea, jotka toin varikolta.

Me ihmiset olemme monimutkaisia, meihin ei luonnon tasapainolait vaikuta normaalisti. Ihmeelliset vaistot säätelevät toimintojamme, ja niin me sitten kannamme korsia kekoon niinkuin muurahaiset aurinkoisella aholla.

Tänään oli tapahtumarikas päivä. Halttulan Kalle oli palannut lomalta, ja kävin hänen juttusillaan samalla kun kävin hakemassa vielä pari Inhan osoitteella tullutta lehteä. Lupasin käydä vielä sunnuntaina hänen luonaan kylässä. Tampereen Pyynikiltä hän oli ostanut minulle

muistolahjaksi tämän koristeellisen kynän jolla kirjoitan.

Meillä on paljon yhteisiä salaisuuksia, joita emme koskaan paljasta kenellekään. Hän on tavattoman viisas ihminen, arvaamaton tutkija ja taitava humoristi.

Odotin yhä kirjettä Mairelta, mutta sitä ei vain tullut.

Vehun päivärahat tulivat tänään, minäkin sai alun toistasataa markkaa.

Kävin katsomassa Ehosassa seksielokuvan "Kuumat väreet" - se oli huono, epäonnistunut sensaatioyritys monokinien käyttöönotosta 1964.

Ostin uudet housut, banlon paidan ja sukat.

OOO

EI RAHALLA

.

Markka on maallista

ei sitä surra.

Päämäärä:

Monokinit pakkasella.

Sisällä

ei niitäkään.

.

Tehkää enemmän tilaa

ostakaa nautinto;

Jättäkää rakkaus!

Päiväkirja Kotona 7.8.1967

Klo 5.45 Keljua herätä. Näin hyvin vauhdikkaita unia. On tavallinen aamu. Taivaalla on pilviä, mutta ei sada. Isä kuuluu huutavan portailla. Täytyy laittaa kengät jalkaan ja mennä kahville.

Klo 6.20 Olen tehnyt tavanmukaiset pikkuaskareet, siis peseytynyt, juonut kahvia ja laittanut eväät ja voin lähteä töihin. Seinäjoella on sade aiheuttanut tulvia, ja myrsky on merellä saanut pieniä vahinkoja aikaan. Meillä kotona on vehnä hieman lakoutunut ja katot kastuneet.

Klo 8.10 Työt ovat alkaneet. Olemme neljän miehen porukassa täällä Itäisellä ja tarkastamme ammuksia. Otetaan pinosta. Avataan kansi. Laitetaan pinoon. Olen ainoa tupakkamies porukasta ja toiset tekevät varastossa töitä, kun Minä istun täällä suuren männyn juurella ja kirjoitan. Tiputteli hetken vettäkin. Ei kuitenkaan enää.

Klo 10.10 Kahvitauko on pidetty, ja oltu tuokio töissäkin sen jälkeen. Similäkin pyörähti juuri, hän on sellainen asioita tunteva sotilasteknikko. Minä pakenin tänne lehtikuusimetsään paskareissulle eli kirjoittamaan. Tuuheahäntäinen orava naskuttelee tuossa takamaastossa, ja ihmettelee erästä sinipuseroista heppua, joka nojaa puuta vasten, polttaa piippua ja kirjoittaa.

Klo 11.30 Meillä on kuljetus Itäiseltä tänne asuntoalueelle aina ruokatunnilla. Ostin makkarapalan ja piimäpurkin. Söin ja istun nyt vessassa. Saviniemen Matti ja Koskisen Alpo jäävät iltapäiväksi paloharjoituksiin, joten olemme Äikkään OLavin kanssa kahden.

Klo 13.40 105 mm ammukset nostetaan laatikosta ja niihin lyödään jokin numero, ja pakataan uudelleen. Siinä se työ mitä nyt teen. Emme ole pitäneet mitään kiirettä nyt kun olemme täällä kahden. Pommipuolen miehet hakivat varastoltamme parruja, ja heiteltiin siinä juttua hetken aikaa. Tempsi ei tietenkään käynnistynyt ennenkuin Ruokola kävi pyöräyttämässä veivistä.

Klo 14.15 Kahvitauko on loppunut juuri. Join termospullosta lopun piimäni, ja tällätavoin tulen lopun päivää toimeen.

Kaveri nukkuu onnellista unta tuolla varastossa laatikoita vasten. Kertoi olleensa polkupyörällä pyhän aikaan Karstulassa asti -väsyttäähän se. Hyttynen kirraa korvani juuressa. Piskottelee hieman vettä ja taivas on harmaassa pilvessä.

Klo 15.55 Työpäivä on loppunut. Varaston ovet on sinetöity. Ajoporukka viipyi tuossa varaston edessä pitkän tovin, ja juteltiin kaikenlaista. Taivaalta tihkuu vettä hiljakseen ja kastelee paperin.

Klo 22.30 Tällainen oli siis tämä maanantaipäivä. Sateinen, harmaa ja yksitoikkoinen. Kuitenkin se oli taas yksi päivä lisää, ja tarjosi uusia kokemuksia ja elämyksiä. Työmatkalla poikkesin kirjastossa ja lainasin Aino Kallaksen "Päiväkirjan," sekä erään Australiaa käsittelevän teoksen. Tietenkin on koko illan satanut yhä vettä. Vaan sille ei mitään voi.

Päiväkirja Kotona 6.8.1967

Klo 16,20 Tänään on sunnuntai päivä, ja sataa vettä. Eilen olin taas tansseissa pitkästä aikaa, ajoin mopedilla Mustikkavuorelle, ja sieltä lähdin erään kaverin kanssa Aulavalle. Tuntui hyvältä paikalta, mutta en tanssinut kuin yhden kappaleen erään Töysäläisen tytön kanssa. Aamulla kun palasin satoi jo vettä armottomasti, eikä mitenkään voinut välttyä kastumasta.

Ulla ja Nelly tulivat juuri Töysästä kilpailemasta. Nelly oli päässyt korkeushypyssä toiseksi, ja toi siis taas alpakkalautasen monisataisen kokoelmansa jatkoksi.

Aion kokeilla uutta kirjoitus systeemiä, ja kirjoittaa mahdollisimman usein eri kellonaikoina. Näin haluan antaa tarkan kuvan päivän tapahtumista, ja yritän tehdä muistiinpanoja myös työpaikalla.

Klo 18.10 Kävin aikani kuluksi vintillä ja löysin sieltä nipun entisiä unohtuneita kirjeitäni. Tietenkin toin ne kaikki sieltä pois. Niiden mukana toin myös ikivanhan Katekismuksen ja sarven, jolla tehtiin leipiin reikiä joskus kauan sitten.

Sade ropisee yhä kattoa vasten ja vesipisarat tippuvat myös minun sänkyyni jostain pienestä reiästä tuolta ylhäältä, myös tuuli on yltynyt ja se vinkuu puuskittain nurkissa, ja ravistelee avonaista aittani ovea.

Klo 20.25 Nyt olen iloisella tuulella. Vesisade on loppunut, samoin tuuli. Televisiossa on Amerikkalainen elokuva, jota en kuitenkaan jaksanut katsoa loppuun. Sen nimi on "Tie miehen sydämeen." Löysin pikkuaitasta Sven Hedinin matkakertomuksen Persiasta. Se on teos, jota olen etsinyt jo kauan. Siellä on myös paljon muita kirjoja, joita aion valikoida luettavaksi. On jo hieman hämärää. Epätasaiset pilvenriekaleet purjhtivat taivaalla merkkinä sateesta, joka on nyt kenties loppu.

Klo 22.30 Lueskelin äsken taas runojani pitkästä aikaa.

Ilta on pitkällä. Kaikki ovat menossa yöpuulle, ja minäkin menen pian aittaan. Sunnuntai on vietetty, ja huomenna taas töihin.

Päiväkirja Kotona 20.7.1967

Tapasin Mairenkin viime sunnuntaina Karkussa. Ehkä kaunis elämä avaa porttinsa joskus myös Minulle, joka niitä ahkerasti kolkutan. Ehkäpä laskeudun sitten taas portaan alaspäin takaisin arkipäivään.

Eira on sitten nyt naimisissa. Hänet vihittiin toissa Sunnuntaina Helsingissä. Isä ja Nelly olivat siellä tutustumassa hänen siippaansa ja tämän vanhempiin.

Näin Munnukan Ristonkin tänään ja juttelimme kauan aikaa pikitiellä. Hän oli palkattomalla lomalla kotonaan, ja tullut liftaamalla Pietarsaaresta asti.

Heinänmteko on käynyt hyvin. Osa on jo ladossa, mutta pystyssä on vielä hehtaarin alue, ja huomenna pitäisi tulla kaatomiehen.

Kävin illalla juttelemassa Jaakkolan Einon kanssa.

Askon kanssa suunniteltiin lähtöä talveksi jonnekin kaupunkiin.

Eihän siitä taida mitään tulla, mutta on mukava jutella.

Onkin ollut tässä kovia päiviä. Ensin töissä ja sitten heinätöissä.

"Voi persetti," sanoi Salon Kalervo eli evp. makasiinimies.

Inhan porvari.

Olen koettanut vähän pienentää rahanreikiä siinä toivossa, että selviäisin kunnialla taas mopovelastani, joka tulee pian eteen vekselin ja osamaksun muodossa.

Päiväkirja Kotona 4.7.1967

Kesälomani on jo pian puolivälissä, ja olen ehtinyt yhtä ja toista viime päivinä. Kuljin "Runoilijan tien" reitin Virroilta Tampereelle. Kauniita vesistöjä seuraten se kuljetti Minut perille noin kahdeksassa tunnissa. Matkalla otin runsaasti valokuvia.

Ulkona sataa vettä.

Istun täällä aitassa ja kirjoitan. On kesä. Kaunis ja ihana kesä,

joka voi tuoda minulle onnen hetkiä.

Elokuussa tulee mopedista maksettavaksi 235 mk. Se on paljon, mutta haluan nyt unohtaa rahahuoleni, sillä kesä on kaunis ja yöt valoisat.

Olisi kirjoitettava joitakin kirjeitä, mutta jääköön. Menen siis tupaan, ja syvennyn kuvaruutuun, josta juuri tulee elokuva.

OOO

.

VAPPUNA 1966

.

Iloitkaa ja riemuitkaa

on kaunis, kaunis maa.

Poissa valkeat hanget nuo

paljaat metsät, pellot, suot.

Nousee vihreä nurmen nukka

puhkeaa hehkeä keväinen kukka.

Nousee aurinko metsäin takaa,

hymyten loistaa ja länteen mataa.

.

Nauraa laulaa ihmiskunta.

Voi ei, voi ei tämä ei ole unta.

On kaipauskukkamme nupussa puhkeavassa.

Siis juokaa maljanne pohjaan vaan

illassa tummenevassa.

Soivat räikeät pajupillit

voi voi nuo ihmiset hullun villit

nauravat laulavat onnestaan.

Mikäs siinä heitetään uinumaan

pois murheet ja nauretaan vaan.

.

Nauru on kaunista kuunneltavaksi

onneen tarvitaan ihmistä kaksi.

Turhaan, turhaan itseään peilaa,

jos ei edes ole Vapuksi heilaa.

Hiiteen naiset ja naisten kuvat

vielä on jäljellä tuulien tuvat.

Voin vaipua onnen unelmaan.

Piru vieköön naiset naurakaa,

Minä juon maljani pohjaan vaan!

Päiväkirja Kotona 1.7.1967

Kesälomani on juuri alkanut, ja kestää runsaan viikon. Yritän tietenkin nauttia siitä parhaan kykyni mukaan, ja suunnittelen matkaa laivalla Tampereelle.

Sisareni Nelly on Helsingissä viikon kestävällä urheiluleirillä, ja Eira vihitään viikon kuluttua samassa kaupungissa.

Maailma on mielestäni kaunis, jos vain löytää elämäänsä valopilkkuja, ja siinä on suunnattomasti näkemisen arvoisia asioita.

Tietenkin on myös suruja, jotka usein painavat mielen matalaksi, mutta kun lohdutusta etsii niin helposti sitä myös löytää.

OOO

.

LOHDUTUS IKÄVÄÄN

.

Rakas. Silmäsi itkettyneet

näen kyynelhelmistä vettyneet

turhasta toivosta pettyneet.

Ken petti sun toivosi salaisen?

.

Ikävä joskus haihtuu

suruilme riemuksi vaihtuu,

jos ihminen surusta laihtuu

hän palajaa ennalleen.

.

Minä uskon. Muistosi armain

muistojen joukossa harvain

on sulle nyt katkera karvain,

vaan unohdat hetkessä sen.

.

Vain hetken paloi se lemmenlies

liehuvin liekein, myös sen ties

tuo julma petturi mies,

joka sut vietellä saattoi.

Päiväkirja Kotona 14.5.1967

Palaillessani tänä iltana Yrjön tuvalta mietin monia asioita. Katselin matelevaa rupisammakkoa, ja kuuntelin metsän huminaa sekä metsäkanojen käkätystä, ja ajattelin.

Kuvittelin millaista olisi elää vapaana kaikista velvollisuuksista, ja pyrkiä etsimään vain ne samat leipämurut kuin luonnoneläimetkin. Voiko ihminen koskaan olla vapaa?

Kysymys johon on vaikea vastata köyhän ihmisen, sillä jos yrittäisinkään päästä vapauteen, ja riippumattomaksi muista ihmisistä tulisi minusta erakko. Ellei tulisi niin yhteiskunta korjaisi huoltoonsa yhden hoidettavan hoidokin lisää.

Silloin menisi viimeinenkin vapaus.

Ehkä vielä kokeilen millaista olisi elää yksin ja vapaana, ja voiko ihminen koskaan olla vapaa.

Säännöllistä työtä tekevä ei ehdi paljonkaan mietiskellä monia asioita. Hänestä muodostuu vähitellen robotti, jota siirrellään miten vain halutaan. Robotti tottelee ilman vastaväitteitä ja murinoita. Ihmeellinen täydellisyys!

Tänään muutin tavarani aittaan, ja siitä tuli oikein mukava kesäasunto. Ainoastaan kosteus vielä hiukan pelottaa, mutta pian voin jo kenties myös nukkua siellä.

Myös valaistus on huono koska ikkuna on liian pieni, mutta muuten täällä kotona on elämällä enemmän sisältöä kuin Inhassa.

Päiväkirja Kotona 13.5.1967

Tänään oli sitten muuttopäivä, ja olen taas kotona, niinkuin usein ennenkin keväisin on minulle käynyt. Salon yläkerrasta tuli lähdettäväksi, ja uudet tulokkaat valtasivat huoneeni.

Tapiolan Erkki toi muuttokuormani aamulla, ja heti senjälkeen ruvettiin sirkkelöimään kuumeisella tarmolla, ja tulihan niitä klapuja kahvipuiksi asti.

Huomenna on sitten järjesteltävä paremmin noita tavaroita aittarakennukseen. On koetettava aloittaa elämä taas uudelta pohjalta. Ostin tässä uuden mopedinkin, jolla käy tuo kulku vaivattomasti työmatkoilla.

Maksamista siinä on runsaasti, mutta säännöllisillä elämätavoilla kaikki kyllä onnistuu.

"Viisaammatkin miehet saattava itsensä naurunalaisiksi naisten suhteen, ja hupsuimmatkin naiset ovat viisaita miesten ollessa kyseessä."Näin arveli eräs L.P. Smith valittujen palojen uusimmassa numerossa.

Eiran kautta olen tutustunut erääseen Marjattaan, ja saanut häneltä tosi pitkiä ja hienoja kirjeitä. Myöskin Maire kirjoittelee taas.

Eiran poika on ristitty Tony Klas Glarkiksi.

On vähän vaikea nimi. Ilmeisesti Eira aikoo kesällä naimisiin.

Pianhan on jo Helluntai, ja ei voi tietää mitä kesä tuo tullessaan.

OOO

.

LUOMISTYÖ

.

Vikaan meni se luomistyö,

joka tomusta rakennettiin.

Tuulessa pöllysi luomistyö.

Tyyntyi ja ilmassa leijuu.

Se vihuri vei

se tuulispää.

Kantoi lakkia, lennätti sitä.

Tomupatsas? -Ei

se ei ole totta.

.

Pyöri ja puhui

-hu huu hu hui!

Kummitus kai? Taas tutkittiin

komiteoissa ja päätettiin,

että ei

se olla ei voi

mikään luonnottomuus.

Niin meni vikaan se luomistyö.

Pölystä tehtiin

ja lakkia kantoi.

Tomuna tunnettiin.

Päiväkirja Inha 19.4.1967

Kävin pääsiäisenä Eiran luona Helsingissä. Hänen poikansa on oikein söötti ja hiljaisen tuntuinen kaveri.

Otatin toissa päivänä ensimmäisen hampaanikin, kun olin ensin kärsinyt koko yön kauheaa hammassärkyä. Tietenkin se loppui sen hampaan osalta siihen, mutta vielä 31 hammasta on jäljellä.

OOO

.

YLÖSPÄIN

.

Pyrkivät:

Hinnat

vuokrat

opiskelijat

puunlatvat

ja

minihameet!

...

Alaspäin

laskevat:

Palkat

laskuvarjomiehet

alkoholistit.

Miehen kädet ja huulet

naisen vartalolla!

.

Ja sitten...!

Päiväkirja Inha 13.3.1967

Eräs tärkeä vaihe elämässäni on tullut täyteen, sillä tänään täytän 21 vuotta. Olen siis täysi-ikäinen, ja oikeutettu kansalainen täällä maankannikalla, saan äänestää kommunistia ja mennä kapakkaan.

Sinikalta tuli kirje, se oli hänen viimeisensä, sillä kuoren takareunalla luki: "Toivomukset täytetty!" Kirje sisälsi hänen kirjallisuuspiirinsä arvosteluja tekeleistäni, ja hän ilmaisi myötätuntonsa esikoiskokoelman julkaisemista kohtaan.

Myös Eiralta tuli edellisviikolla kirje, ja aion lähteä käymään hänen luonaan pääsiäisenä.

Kirjapainolakko jatkuu yhä edelleen.

Olin Yrjön tuvalla pyhän aikaan ja suunnittelimme osanottoa erääseen kirjoituskilpailuun.

Lähikuukausien aikana olen lukenut tarmokkaasti Haanpään tuotantoa. Josta erityisesti miellyin: "Kairanmaahan, Noitaympyrään, Hota-Leenan poikaan, Vääpeli Sadon tapaukseen, Ihmiselon ihanuuteen ja kurjuuteen ja Karavaaniin." Olen lukenut kaikkiaan 19 teosta häneltä.

Erityisesti tuntuivat joukosta romaani "Noitaympyrä," joka oli voimakas individualistinen tuote, sekä "Karavaani," jossa oli muutamia erittäin korkeatasoisia juttuja. (Esim. Jaakopin paini)

Niinpä niin.

En osaa tällä kertaa muuta, joten kietaisen lumppuisen täkkini taas ylleni ja yritän herätä huomen aamuna töihin.

OOO

MUISTO

.

Sen hämärän lokakuun illan

kuljimme kaupungilla.

Sitä nyt muistelen tässä

oman huoneeni ikävässä.

Sateenvarjoa vain

aukoa sain.

Sadetihkussa kuljimme

rinnakkain.

.

Illan kauneinta huvia

oli kun vaihdoimme kuvia,

jota nytkin katselen tässä

pienessä ikävässä.

Elokuvan hämärässä tunnustelin

kättäsi vain,

kotisi portailla vielä

lämpimän katseen sain.

Päiväkirja Inha 6.3.1967

Olin eilen Koskuella käymässä mummoa ja vaaria katsomassa.

Siellä oli mukavaa. Tuli valokuvattuakin taas hiukan.

He ovat molemmat aika pirteitä, vaikka jo Vappuna vaarikin täyttää 84-vuotta. Mummo on kolme vuotta nuorempi, ja oikein pirteä vanhus.

Eiralla on sitten poika!

Syntynyt 2.3.1967, ja painoi 3800 grammaa. Erittäin terve ja pulska poika. Aion pääsiäisenä lähteä käymään siellä kylässä, kunhan saisi taas kirjeen. Sellainen tämä maailma on. Toisia syntyy ja toisia kuolee. Kerran sitä on täältä lähdettävä poiskin, mutta uusi elämä on sentään suurempi ja kauniimpi kuin kuolema, vaikka se tapahtuisi ikävissäkin olosuhteissa.

OOO

UNELMALINNA

.

Hiekkalinnoja tein rantaan

punaiseen hienoon santaan

huiput jo pilviä piirteli

unelmat vuoria siirteli.

Touhusin uskossa, toivossa kai

-sormiini rakot sain.

.

Tuli tulvat, muurit sortuivat

vesi syövytti, seinämät murtuivat

siis luovuin toivosta niin,

vain vaivuin unelmiin.

Kun rantaa kuljen

-silmäni suljen.