Anteeksi päiväkirja, että kirjoitan nyt, kun olen hyvin väsynyt ja uupunut.
Ajatukset harhailevat sinne tänne. Kaikki kiinnostaa ja mikään ei kiinnosta.
Teimme Varikolla raskaan päivän ja lastasimme kokonaista kaksi vuoroa kahdeksan miehen porukalla. Toisin sanoen lastasimme 150 tonnia ammuksia rekka-autoihin. Se merkitsee vapaata perjantaita ensi viikolla!
Olen myös muutenkin hieman masentunut sillä Mairen kirjettä ei kuulu.
Anoin tänään kersantti Korvelta vapautuvaa asuntoa, mutta en aseta suuria toiveita, sillä hakijoita on paljon.
OOO
.
SININEN PORTTI
.
Väsyneet jalat laahustavat
leveällä valtatiellä
keuhkot hengittävät pakokaasua.
Ilma väreilee
asfaltin yllä
kun on kuuma
painostava helle.
.
Neuvoton askel
vailla päämäärää
sydämen lyönnit
määräävät kohtalon.
.
Portti avautuu.
Ruostuneet saranat
narivevat.
Portinvartija nyökkää.
Laahustavat askelet
etsivät suojaa.
Kosteat silmät kimaltavat.
Portti sulkeutuu
sininen portti.
2 kommenttia:
Aivan ihana runo, koskettava ja jotenkin niin julmakin.
Melkein kuulin ruostuneen portin aukeavan, ja laskea lohduttava käsi miehen olalle.
Alla oleva runo oli surullinen, mutta silti onnellinen, mies itse tiesi, että oli syytön, ja kyyhky, valkoinen, puhtauden kuva!
Nämä ovat joskus kauan sitten pöytälaatikkoon kirjoitettuja runoja. Kyllä vieläkin varmaan ainakin joskus löytyisi tunnetta luoda jotain.
Lukijalle kiitos kommentista!
Lähetä kommentti