tiistai 31. maaliskuuta 2009

Päiväkirja 2.12.1963

Johan tässä pian ollaan jo joulussa. On tullut lunta ja ollut pakkasia. Viime viikolla on tapahtunut yhtä jos toistakin.
Mainittakoon, että Yhdysvaltain presidentti John Kennedy ammuttiin toissa perjantaina, ja presidentin murhaaja toissa sunnuntaina.
Isä oli toista viikkoa sairaslomalla, kun hän kaatui mopedilla, ja löi olkapäänsä jäätikköön. Minulla oli muutaman päivän lappu silmän päällä, kun eräs kaveri heitti siihen lumipallolla. Kyllä se taas on jo terve.
Eilen oli Jaakkolan Eino kaivamassa ojaa meidän tienvarteen kaivinkoneella. Kyllä se sillä siististi kävi. "Ne on koneet, jotka veisaa," kuulin Isän sanovan asiasta.
Tänään kuulin saaneeni vapaaoppilaspaikan. Se tuli ihan oikealle miehelle. Jaa huomenna on taas työpäivä. Olen ollut hetken aikaa työpäivinä Myllymäen terveystalolla.
Torstaina olin katsomassa hypnotisointi esitystä.
---
Siinä oli kaikki dokumentti vuodelta 1963.
Ammattikoululla tehtiin vuoropäivinä töitä ja teoriaa. Opettajana teoriapuolella oli Tauno Saarinen ja hänen vaimonsa opetti äidinkieltä ja fysiikkaa. Työn opettajana oli Reino Lassila, joka oli myös syntyperäinen ähtäriläinen, ja juuri äsken sain lukea paikallislehdestä hänen kuolemastaan.
Hypnotisointi esityksiä teki Kino Ehosassa tunnettu taiteilija Oliver Hawk. Nimi oli tietenkin peitenimi, jolla hän esiintyi, ja kun paikkakunnalla ei paljon ajanvietettä ollut, niin olin mukana seuraamassa näitä esityksiä.

maanantai 30. maaliskuuta 2009

Päiväkirja 10.11.1963

Syksy on näyttänyt talven merkit. Se on totta, sillä tänään on satanut lunta koko päivän, ja maa on pukeutunut valkean hohtoiseen vaippaansa.
Kesä on siis mennyt muistoineen ilman, että olisin kirjoittanut ainokaistakaan sanaa lehdillesi. Käyn nyt ammattikoulua, ja minusta pitäisi tulla kirvesmies.
Kyllähän on suuri nautinto saada lisäsivistystä. Pyrkimys parempaa tulevaisuutta kohden rohkaiskoon minua yrittämään pitkästä koulumatkasta huolimatta.
Tänään ajoimme (Kalevi, Isä ja Minä) kiviä Mäkilehdon pellolta meidän tielle.
Tulin juuri Tapiolasta televisiota katsomasta. Siellä oli elokuva "Kuun sillan tyttö", ja se oli aika hyvä.
Mieltäni painaa kun en ole vielä vastannut Tertulle, ja myös Marja on kaivanut mieltäni. Saisinpa vähän rohkeutta kirjoittaa hänelle.
Niin näemmä. Minä sain veljen 6.9.1963, jonka nimeksi tuli Esko Mikael. Kummiksi hän sai Mäkilehdon Kalevin ja Elvin. Kaikki on ollut all grith.
Äiti lähtee huomenna Seinäjoelle käymään sairaalassa, joten meille pitäisi tulla kotisisar siksi aikaa. Olen taas kerännyt Kariston joululehtitilauksia pienen käyttörahan toivossa.
Tämä on kirottua aikaa, kun on aina kiire, ja silti on köyhä kuin kirkonrotta.
Ahvenanmaalla putosi viime viikolla suurehko AERO:n matkustajakone. Ruumiita tuli parikymmentä, mutta kolme säilyi hengissä kuin ihmeen kaupalla.
Ilmassa on myös taas työtaistelun uhka, koska suurin osa ammattiliitoista on irtisanoutunut sopimuksesta.

sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Päiväkirja 22.5.1963

Aika matelee kuin käärme, ja niin tämä kultainen kevään aika lähestyy loppuaan. Olin toissapäivänä Tapiolassa jyräämässä. Eilen olin Makkosella lannan ajossa, ja tänään olin hakemassa Kankaalta perunan siemeniä. Mopo on vielä korjaamolla.
Olin tänä iltana Tapiolassa televisiota katsomassa, siellä oli "Koskenkylän laulu" niminen elokuva.
Kirjoitin maanantaina Helenalle. Mieli on tehnyt juhlimaan, mutta rahatilanne on kireä, ja mopokin on korjaamolla.
---
Varmasti monet asiat silloin olivat nuorilla samat kuin nykyään.
Täytyi polttaa tupakkaa aski päivässä, ja mielitekoa oli moneen paikkaan. Naapurit tarjosivat maataloustyötä, jossa päiväpalkat olivat pienet, kun heilläkään ei liiemmälti rahaa ollut.
---
Tuntematon unikuva
.
Musiikki mun unehen tuuduttaa
unen untuville,
jäseniä puuduttaa
en mitään mahda sille.
.
Kuin hypnotismi se painaa silmiin
ihanalta tuntuu oi.
Pääsen unen filmiin.
Musiikki vieläkin korvissa soi.
.
En tiedä missä olen,
ehkä lähellä höyhensaaren,
tai vasten sänkyni poven,
tai päällä sateenkaaren.
.
Vieläkin musiikki korvissa soi.
Uni kaikkialle vie,
minne sieluni unelmoi,
nyt avoinna on tie.

lauantai 28. maaliskuuta 2009

Päiväkirja 14.5.1963

Jäät ovat lähteneet järvistä, on tullut kesä. Muutamia päiviä sitten kuoriutuivat kottaraisille ensimmäiset poikaset. Kylvönteko on jo täydessä käynnissä. Olin tämän päivän Tapiolassa töissä, ja menen vielä huomennakin, jonka jälkeen olisi otettava omat kylvöt asiaksi.
Olen ryhtynyt Tuotantomyynnin myyntimieheksi. Sain jo paperit, mutta Vapsu yleispesimen mallikappale on vielä postissa. Se on viikon sisällä lunastettava. Mopo on korjaamolla, ja saan sen lähipäivinä. Tietosanakirjan lunastin eilen, vaikka olen ollut taloudellisessa ahdingossa, niin uskon selviäväni jotenkuten.
Käyn pyrkimässä ammattikouluun kesäkuun 3 päivänä.
Sain tänä aamuna luettua loppuun "Täällä pohjantähden alla" teoksen kolmannen osan. Pidin sitä Suomen kirjallisuuden huippusaavutuksena, sillä se on kirja, jonka pitäisi jokaisen lukea.
Sain Sulosen Helenalta kirjeen tänään, hän on Eiran koulukavareita, ja Eiran välityksellä pyysin Häntä kirjeenvaihtoon kanssani. Tänään tuli vastaus, ja hän vaikutti kivalta tytöltä.
Olen miehistynyt viime kuukausina paljon. Politiikasta olen tavoitellut uutta maailmankuvaa. Kiinnostukseni toista sukupuolta kohtaan on lisääntynyt, enkä tunne itseäni yhtä ujoksi kuin aikaisemmin.
Lisäksi olen kaavaillut tulevaisuudensuunnitelmia varmemmalta pohjalta kuin ennen.
Jalasjärven pappa täytti 80-vuotta vappuna. Isä oli mopon kanssa syntymäpäivillä. Tämän kuun lopulla meille tulee maanmittari.
Vuorisen Olavi kävi viime lauantaina.
Olen onnellinen ja toiveikas kun tulee kesä!
Vaikka tulisi vastoinkäymisiäkin, niin niitä en pelkää

perjantai 27. maaliskuuta 2009

Päiväkirja 26.3.1963

Lakko jatkuu edelleen jo neljättä viikkoa. Sanomalehdet ovat tosin tulleet, mutta aikakauslehdet ja kirjeet eivät. Matkustaminenkin on ollut linja-autojen varassa, sillä juna liikenne on lamassa.
Nyt pitäisi jo alkaa keväänkin tuntumaan, mutta öisin on pakkanen noussut säännöllisesti lähelle -30 astetta.
Olin lauantai iltana Ähtärissä, kun siellä oli pitäjän mestaruuskilpailut. Nelly oli alle 14-vuotiaissa toinen ja Eira oli toinen alle 16-vuotiaissa. Sitten menin Töyssylle yöksi, ja ollessamme saunassa olivat Olavi eno ja Marjatta tulleet käymään.
Olivat tulleet autollaan Tampereelta Ristimäentie viidestätoista.
Sunnuntaina menin ennen kolmea illalla baariin. Siellä oli Vuorisen Olavikin, ja pyysi minua kotiinsa yöksi. Baarissa oli hauskaa, ja vasta myöhään illalla, kun ovet suljettiin menimme suoraan Vuoriselle. Vasta maanantaina puolelta päivin olin kotona.
---
Isoisäni muisto
.
Hän on arkussa vuosia maannut
ja multahan maatunut.
On syämensä lyömästä laannut,
mutta muistoissa mieleeni saapunut.
.
Hänen kuvaansa katselen pöydälläin
siinä säilyy hän aina vaan-
Hänet eläväksi muistan näin,
enkä muista vainajaa.
.
Eli elämänsä niinkuin mies,
ja kuoli kunnialla,
palkkaa ei kaikesta saanut. Kenties
oli kohtalon kynsien alla.
.
Muistan vielä sen pajupillin
kun lapsuusvuosia elin.
Olin riemun vallassa villin,
ja sillä ma viheltelin.
.
Pilli tuo mennyt on hukkaan,
ja vuodet vierineet on.
Vielä joskus puhkeaa kukkaan
hänen muistonsa kuolematon.
---
Tämän runon kirjoitin Mietoisissa 1962, kun olin siellä eräässä talossa töissä sokerijuurikkaan nostossa, ja koti-ikäväkin vaivasi.

torstai 26. maaliskuuta 2009

Päiväkirja 13.3.1963

En tiedä mitä sanoisin, sillä tänään täytän 17 vuotta. Tänään on ollut jäätävän kylmä ilma, ja tuuli teki metsässä olon kerrassaan epämiellyttäväksi, siksi en siellä kauan ollutkaan.
Tämä syntymäpäivä tuntuu jollakin tavalla oudolta, sillä en ole saanut ainuttakaan postikorttia, mikä luonnollisesti johtuu virkamieslakosta. Olin lauantai iltana talolla.
Sunnuntain olin eteläperällä.
Maanantaina Pajulassa, ja eilen olin Viitalassa katsomassa televisiota. Siis liikettä on ollut kovasti tällä viikolla.
Eira on ollut jo parina yönä Töyssyllä...
---
Labyrintti
.
Labyrintin sokkeloissa
käy matkamiehen tie
kohti paratiisiansa.
Se sinnekö, vai harhaanko se vie.
.
Kulkee kivistä seinäviertä,
joka kosteaa tihkuu vettä,
tuskissansa kulkee kanniskellen
orjantappura seppelettä.
.
Orjantappuran piikit uppoaa ihoon
veripisarat tippuvat käytävän pohjamalle
jääden tietä osoittamaan
seuraavalle matkaajalle.
.
Niin kauan hän matkaa jatkaa,
kun paratiisin onnehen päässyt on.
Ellei välille näänny
labyrintin sokkelohon.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

Päiväkirja 8.3.1963

Tänään olivat ajamani puut mitassa. Isä toi minulle kumisaappaat, jotka olivatkin ehdottomaan tarpeeseen.
Tänään on ollut kova lumipyry, enkä sen vuoksi tullut lähteneeksi Ähtäriin. Pajulan Erkki kävi täällä hiihtelemässä.
Huomenna soittaa urheilutalolla Tammilehto, ja olen ajatellut mennä hieman hyppelemään.
Enempää en osaa kirjoittaa, kun ei ole mitään tapahtunutkaan.
---
"Elämä on kuin myllynkivi, jota mahtavasti ja ikuisesti pauhaava koski pyörittää. Se ei pysähdy ennenkuin on kulunut loppuun, ja sen sijalle laitetaan uusi myllynkivi murskaamaan jyviä jauhoksi, jotta kosken voima ei kuluisi hukkaan."
---
Ajatukset joita olin lainannut kuuluivat Viktor Hugolle. Olin silloin tehnyt tuohon suureen kirjailijaan ensi tuttavuuden lukemalla hänen teoksensa "Kurjat". Kirja oli minulle merkittävä lukukokemus, vaan enpä tiedä miten nykynuoret tuohon suhtautuvat. Viktor Hugo on kyllä hyvin tunnustettu klassikko, ja hänen kirjoistaan on monia elokuvaversioita, jotka eivät mitenkään mielestäni ole onnistuneet tulkitsemaan kirjoitettua tekstiä.
Tammilehto taas oli Topi Sorsakosken isä Yrjö Tammilehto, joka oli epäonnistuneen liikeyrityksen jälken siirtynyt Tampereelle, ja perustanut orkesterin nimeltä "Tammilehdon tangoyhtye".
Yrjö Tammilehto oli monipuolisesti lahjakas ihminen, vaikka jotkut minun etäisistä sukulaisistani eivät hänestä pitäneet, koska olivat olleet takaamassa Esson huoltoasemaa, jonka Yrjö Tammilehto perusti, ja se meni konkurssiin .

tiistai 24. maaliskuuta 2009

Päiväkirja 7.3.1963

On ollut jatkuvasti lauhaa, ja minulla on ollut vain nahkakengät, jotka ovat olleet jatkuvasti läpimärät. Posti on ollut edelleen lakossa. Oi aikoja!
Olin viime sunnuntaina Ähtärissä, siellä oli jäärata-ajot. Samana iltana join 20 pulloa kaljaa, meni se hiukan päähän.
Eilen olin Ähtärissä heinän haussa, toimme Kantalan traktorilla kuorman, ja se täytyi jättää tiehaaraan. Tänään olen koko päivän ajanut niitä kotiin. Kaikestaan kuusi hevoskuormaa.
Isä korjautti moponsa ammattikoululla. Minä vien huomenna oman moponi, ja tuon tullessa heiniä.
Eilen kävi Aaltosen Reino.
Viime lauantaina olin saunassa ensi kerran joulun jälkeen.
Kello on 23.00 joten taidan ottaa pienet nokkaunet.
Jk. Isä toi tänään pesukoneen.
.
Pesukoneesta olin muistellut jo aikaisemmin, ja nyt ilmeni tarkempi ajankohta. Meillä oli viljelyspinta-ala vain alle kolme hehtaaria, mistä johtui, että heinät loppuivat usein kesken. Karjaa pidettiin navetassa runsaasti, jotta saatiin maitotiliä.
Työtä riitti, sillä vesikin lykättiin kelkalla suonreunassa olevasta lähteestä. Kuten päiväkirjasta ilmenee, niin hevosella oli jokapäiväistä käyttöä, ja usein minua tarvittiin hevosen kanssa naapureissakin. Kun puhuin kaljasta, niin se oli silloin tätä pilsneriä, joka ei nykyään virallisesti ole edes alkoholijuoma.
Mutta hyvä oli vatsa kun sitä 20 pulloa joi, vai olisiko ehkä tullut hikka. Monark merkkisen sinisen mopedin, olin ostanut Saviniemen Erkiltä ennenkuin hän oli lähtenyt armeijaan. Se oli varmaan jo kauan lojunut epäkuntoisena Tapiolan vajassa.
Siksi vein sen ammattikoululle korjattavaksi. Milloinkaan siitä ei tullut kunnollista. Koko ajan oli käyntihäiriöitä.
Aaltoset asuivat tuolloin Kesämäessä, joka oli kauan tyhjillään ollut talo suon yli mennessä. Tässä vähän muistelua päiväkirjan jatkoksi.

maanantai 23. maaliskuuta 2009

Päiväkirja 1.3.1963

Olin keskiviikkona ja tänään Tapiolassa töissä, ja ajoin tukkien latvoja hänelle. Torstai meni kun kävin hevosella hakemassa heiniä Ähtäristä, kun isä oli ostanut niitä Pöyhöseltä.
Keskiviikko iltana kävin Vuoren Yrjön tuvalla ja tänään lähdin aamulla jo ennen kahdeksaa ajoon, ja viivyin neljään iltapäivällä.
On ollut suojasää, ja siellä kastui, mutta sain latvat ajettua loppuun. Tapiolan hevoselta oli eilen menneet länget poikki, ja Kehäkankaan Arvo ajeli tukkeja Hänen sijastaan.
Huomenna on taas saunan lämmitys, ja illalla menen Urheilutalolle tansseihin, kun siellä on nyt Dallape soittamassa.
Sunnuntaina on jäärata-ajot, kai täytyy käydä niitäkin katsomassa. Postia ei tänään tullut, kun postivirkailijat ovat lakossa. Ikävää olla ilman postia. Taitaa tulla huonot ajat.
.
Lintunen
.
Lintunen lenteli vaarojen yllä
suven riemua suloista siivissä sen
oli paljon, ja uhmaa mielessä kyllä,
ja se kaipasi taivaan korkeutehen.
.
Ylöspäin vain se nousi ja nousi
kohden pilvien valkeita kukkuloita,
suven hurmassa etsien sousi ja sousi,
kohti rauhaa ja uusia maailmoita.
.
Se unohti kaiken, ja kaikesta nautti,
yli untuvapilvien liidellä sai.
Se riemusta lauloi, ja tuulonen soitti,
sen siivissä linnunlaulua kai.
.
Tuo suuri maailma allansa näytti
niin pieneltä vaiselta,
oudolla riemulla rinnan täytti
se pieneltä lintuselta.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Päiväkirja 25.2.1963

Huomenna on laskiainen. Se on merkki siitä, että tässä voi vähitellen jo odottaa kevättä. Tänäaamuna ei ollut kevään tuntua, kun oli pakkasta yli -30 astetta, vaikka se nyt jo päivällä lauhtui.
Kävin puolelta päivin hakemassa Santalasta heinäkuorman, vaikka eihän siellä enää täyttä kuormaa ollut, ja ne viimeiset heinät olivat tosi huonoja. Palattuani ajoin Isän kanssa jäljet perämetsään, siellä oli paksusti lunta.
Isä oli varikolla polkupyörällä.
Pajulan Erkki poikkesi iltapäivällä, ja kun hän oli lähtenyt tuli Rouvanmäen Esko, ja istui myöhään illalla. Annoin lehtiäni lainaksi.
.
Tuhlaajapoika
.
Kotikontu mun kaipuuni kultainen kukka
minä muistelen sua ain.
Isä, äiti, siskot ja pikkuveljeni Jukka
te ootte mun rakkainpain.
.
Kuusikkokorvet ja vetelät suot
minun mieltäni viehätti siel`
Sinä äiti nyt taivohon katseesi luot:
"Miksi poika sä läksit maailman tiel."
.
Täältä läksin etsimään rikkautta kultaa,
yhä taskut tyhjinä kuljeskelen,
ja hikipäässä mä pöyhin multaa.
Kotikontua kaipailen.
.
Katkerana mietin,
mitä täällä ma halajan.
Nuoruuden kotona vietin,
ja sinne viel palajan.
.
(Kirjoitettu Piikkiössä 1961)

lauantai 21. maaliskuuta 2009

Päiväkirja 24.2.1963

Heräsin tänä aamuna noin klo 7.00, ja jo kahdeksalta lähdimme isän kanssa ajoon, ja ajoimme neljä kuormaa yhteen menoon. Saimme kaikki tienhaaraan, ja kello oli vasta kaksi, kun olimme jo kotona.
No... Nythän tässä voi jo odotella kaikkein parasta. TILIÄ...tuleehan sieltä muutama satanen. Olin jo aika väsynyt, kun tulin ajosta, mutta lähdin vielä Tapiolaan katsomaan televisiota. Siellä oli hyvä filmi nimeltään "Erämaan kutsu." Tapiola pyysi minua ensi viikolla pariksi päiväksi hevosen kanssa hommiin.
Isä on rassannut koko illan mopoaan, mutta nyt ei saa sitä enää lainkaan käyntiin. Tulppaan ei tule kipinää.
Eira tuli Mäntästä, hän oli sijoittunut 16, ja Valppaan viestijoukkue alle 17v. tytöissä oli kahdeksas.
.
Ristisiitos
.
Olen ristisiitos
puolet äitiä
puolet isää.
Perinnöt painavat
arpia pintaan,
poimuja lisää
otsaan ja rintaan.
.
Vaarini kuokki
kartanon maita
märkänä hiestä
housut ja paita.
Isäni taisteli laivastossa
sota loppui
minä synnyin.
Ristisiitos:
puolet äitiä
puolet isää.

perjantai 20. maaliskuuta 2009

Päiväkirja 23.2.1963

Päivät vierivät verkalleen rantta rimuramu rallallei. Juu! Saviniemen Erkki on sitten armeijassa. Eira oli silloin Tikkakoskella viides ja Nelly Uuraisissa seitsemäs.
Viime sunnuntaina Eira voitti Valppaan kansallisissa sarjansa.
Ajohommani ei vieläkään ole loppu, mutta huomenna tulevat viimeiset ajettua. Koulujen välisissä Nelly oli viides.
Tapiolassa on televisio. Olen sitä sillointällöin käynyt katsomassa. Tänään on ollut kaunis ilma. On ollut lämmintä ja kevätaurinko on luonut hohdettaan. Äiti tuntuu olevan vähän hermostunut tilanteestaan.
Eira on nyt Mäntässä, hän lähti tänä aamuna sinne, kun siellä on TUL:n nuorten hiihtopäivät. Hän hiihtää tyttöjen viestissä tänään ja huomenna alle 14-vuotisten sarjassa.
Pidän peukkua pystyssä.
.
Ajan kuva
.
Norsu lensi pilviin
laulaen
mammuttilaulua.
Keitetty rapu
tuli lautaselle
valittaen:"Voi voi!"
Valaskala katsoi peiliin
julistaen
"Minä olen kaunein!"
.
Tämä on totta
sillä minä
kuulin hullua naurua
nurkan takaa.

torstai 19. maaliskuuta 2009

Päiväkirja 9.2.1963

Taas yksi päivä rokulia. Ilma on kyllä ollut tyydyttävä, mutta heinien haussa meni iltapäivään, ja en viitsinyt lähteä enää.
Saviniemen Erkki kävi eilen. Hän toi lainaamansa lehdet pois ja lainasi minulle pari kirjaa, joista luin jo eilen toisen, ja toisen tänään. Erkki lähtee vajaan viikon päästä armeijaan.
Nelly lähtee uuraisiin hiihtämään huomenna ja Eira Tikkakoskelle. Toivoisinpa heille parasta menestystä!
Huomenna minun täytyy käydä myllyssä, kun jauhot alkavat loppua. Uhhuh kun väsyttää. Luulen, että on parasta vetää vällyt korviin.
JK. Isällä alkaa taas normaali työvuoro 7-16.
Aikaisemminhan se oli 5-13.
.
AIKA
.
Sekunnit lyövät
aikaa syövät
minuutit hiljaa mataa.
Viisari kiertää
aikaa viertää
tähtien tempossa rataa.
.
Kuuluu soitto
aamunkoitto
taivaanrannalla hohtaa.
Parvessa pyörii
riemussa hyörii
tanssivat toisiaan kohtaa.
.
Hiljaa laineet
kultamaineet
kulkee järven pintaa.
Verta kuumaa
tunteet huumaa
haaveet täyttää rintaa.
.
Alla tuomen
saapuu huomen
lempi syttyy sydämeen.
Elontaika
on kai aika.
Tähtitaivas hymyilee.

keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

Päiväkirja 7.2.1963

Tänä aamuna lähdin melko myöhään matkaan, mutta 4 kuormaa tuli myös tämänkin päivän osalle. Minä ajoin 2 ja isä iltapäivällä toiset 2 ja minä jäin kotiaskareita tekemään.
Heinät lähenevät armottomasti loppuaan, niitä on jo ostettuna, mutta tällä viikolla niitä on vielä haettava.
Pajulan Erkkikin kävi tuossa istumassa.
Eira tuli tänään kotiin.
Äiti sanoi luulevansa, että on raskaana. Kylläpä hänen hermojaan nyt koetellaan...
.
Neuvo
.
Oi ihminen
sinä onneton tapaus,
vaikka on osasi onni ja vapaus
silti on mielesi murheinen.
.
Terveys säilynyt
vaan yhä valittelet.
Sinä ehkäpä osaasi tunne et,
kun tuska sun silmistä häilyy nyt.
.
Katsohan sokeaa ystäväin
yön varjossa yksin lymyilee,
ja huomaa - silti hän hymyilee.
Tee sinäkin joskus näin.

tiistai 17. maaliskuuta 2009

Päiväkirja 6.2.1963

Tänään oli sitten se Valppaan Valppaan vuosikokous. Olin Erkin ja Isän kanssa siellä esittämässä hankettamme alaseuran perustamisesta. Asiaan oltiin myötämielisiä.
Nyt on sitten edessä perustamiskokouksen pitäminen. Sopivana paikkana olen suunnitellut Mäkisalon koulua, vaikka onhan asiassa toki monta mutkaa. Tänään oli 15 astetta pakkasta ja melko mukavat ajokelit.
Sain ajettua vain kolme kuormaa, sillä jälkien aukominen vei aikaa. Eira ei vielä tullut kotiin.
Ohoh kun väsyttää, mutta onhan tullut tehtyä raskas päivä, ja onhan kellokin jo yli puolen yön. Luulisin.
.
RUNO
.
Putoo koivusta kuihtunut lehti
runo pulppuaa sydämestä.
Lumihiutale leijaileepi
pienestä pilvisestä.
.
Se on murheista mukaeltu
riemuista riimitelty,
arvoituksista ajateltu,
tuntehista tuuiteltu.
.
Sen mitat on mittaamattomat
tavat tapaamattomat,
tunteet tuntemattomat
voimat voittamattomat.
.
Se kätkee salaisuuden
sisällensä varmaan,
surun tai toivottomuuden,
ilon ja mielen armaan.
.
Runo on kirjoitettu suunnilleen päiväkirjan kirjoitusta vastaavana aikana.

maanantai 16. maaliskuuta 2009

Päiväkirja 5.2.1963

Tänä aamuna sain aikaisen herätyksen, jo puoli neljältä, kun lehmä poiki. Isä herätti minut avukseen, kun hänellä oli kiire töihin. Nätti vasikka syntyi, se oli lehmispuolinen, ja puhtaan ruskea. Nyt jäivät nekin haaveet, että saisin ajon loppumaan tällä viikolla, sillä tänään oli laiska päivä. Aamulla tuiskutti kovasti, mutta on taas tyyntynyt, Tänään olen tehnyt kotitöitä. Pilkkonut puita, kantanut vesiä ja navettaan tein uudelle vasikalle karsinan. Iltapäivällä hiihtelin perämetsässä, siellä on 14 nättiä pinoa. Ajan ne sitten, kun selviän tuosta Lähteenmäen ajosta.
Tein Nellyn kanssa saman lenkin kuin eilenkin.
Eira meni Töyssylle yöksi ja Saviniemen Erkki istui tuossa hetken.
Huomenna on Valppaan vuosikokous, jonne menemme polkupyörillä.
.
Tässä sen aikainen päiväkirja, muuten aitona kopiona, mutta pieniä kieliopillisia parannuksia aloitin, koska olen kirjoittanut siihen aikaan sietämättömän monimutkaisesti.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

Päiväkirja 4.2.1963

Tästä eteenpäin julkistan päiväkirjaani 16 jaksossa, joka jakautuu ajalle 4.2.-63 - 2.12.-63 ja kertoo jossain määrin siitä vuodesta elämässäni. Muutamia pieniä poikkeuksia lukuunottamatta julkaisen kaiken, ja jokaisessa blogissa myös kommentoin asioita.
.
Maanantai 4.2.-63
Olen ollut jo kohta kaksi kuukautta kotona etelässä oloni jälkeen. Viikko alkoi suotuisissa merkeissä. Olen suunnitellut, että saisin jo tällä viikolla ajon loppuun.
Ajoin tänään 4 kuormaa ja yritän pitää samaa tahtia koko viikon. Tänään aamupäivällä olikin melko kaunista ilmaa, mutta iltapäivällä alkoi tuulemaan, ja kaikki enteili todellista myrskyä. Suolla olivat jäljet joka kuorman jälkeen peitossa, ja lumi ryöppysi niin, että jouduin suojaamaan kintaalla kasvojani.
Kello oli 18,30 kun tulin kotiin.
Ajan Sävel tuli tänään. Olen katunut koko lehden tilaamista.
Käytiin Nellyn ja Eiran kanssa 7 kilometrin lenkillä.
Olemme Isän ja Saviniemen Erkin kanssa pohtineet Valppaan sivuseuran perustamista tänne Itä-Ähtäriin. Keskiviikkona on Valppaan vuosikokous, jossa otamme sen esille.
Eilen oli Urheilutalolla sarjahiihdot. Santalan Anita voitti Eiraa vain 2 sekuntia. Nelly ja Ulla olivat sarjassaan vain kahden. Nelly luonnollisesti voitti. Ähtärin kansalaiskoulukin vihittiin eilen, siitä oli suuret otsikot lehdissä. Pentti Nikula paransi seiväshypyn tulostaan 510cm, joka on 16 senttiä parempi kuin hänen omissa nimissään ollut entinen maailmanennätys.
Tulos ei kuitenkaan kelpaa, koska se on sisäradalla hypätty.
.
Se oli sitä keskitalven aikaa. Olin palannut Etelästä kotiin talveksi, ja monenlaisia suunnitelmia risteili päässä.

lauantai 14. maaliskuuta 2009

Maailman yhdysvallat

Olin 70-luvulla vahvasti kantaa ottava nuorimies. Pienestä kierrekansi vihkosta löysin tämän kirjoituksen. Julkaisen sen tässä, koska siinä olisi hyviä eväitä tällekin päivälle.
.
Ajatus uudesta liittotasavallasta, joka demokraattisesti hallitsee maailmaa ei ole enää utopiaa. Jos vielä on eripuraisuutta, sotia ja ideologisia eroja saattavat ne vuosikymmenien kuluessa tasoittua. Ihmiskunnan jatkuvuus vaatii rauhaa, ja samankaltaista hyvinvointia kaikille.
Uusi maailmanvaltio ei tuntisi enää nälkäkuolemaa. Maailman 810 miljoonaa lukutaidotonta saisi perustavan koulutuksen. Hyvinvointivaltioidenkin tulisi vakavasti suhtautua ajatukseen. Tulevaisuuden myötä kolmas maailma tulee vaatimaan tasa-arvoisuutta. Se voi vaatia sitä asein tai puhtaalla taloudellisella kilpailulla. Jos elintasomme joksikin aikaa laskisi kehitysmaiden hyväksi, sitä nopeammin se uudelleen nousisi, kun maan kaikki tuntemattomatkin aarteet tulisivat yhteiseen käyttöön. Kaikkien maiden puolustusvoimat menettäisivät merkityksensä. Niihin käytetyt lukemattomat miljardit saataisiin saataisiin rauhanomaiseen tutkimus ja koulutustyöhön. Niiden henkilökunnan työpanos voisi keskittyä uusille mielenkiintoisille aloille. Niiden asevarikoilla lojuva materiaali saisi uutta ja hyödyllistä käyttöä. Räjähdysaineilla tehtäisiin kanavia ja tekojärviä. Kranaattien kuorista valettaisiin vesijohtoputkia ja muitakin metallituotteita. Hyökkäysvaunut olisivat tehokkaita maansiirtokoneita kanavilla ja tekojärvillä.
Nykyisten tiedotusvälineiden kehittyessä välimatkat lyhenevät, mutta satojen eri kielien sekamelska estää valtioiden ja kansojen lähentymisen. Jo nyt olisi aika ottaa kaikkiin kouluihin pakolliseksi oppiaineeksi kansainvälinen kieli. Sellaisia on kehitetty ja ne ovat helppoja oppia. Esperanto on kai tunnetuin, ja sillä on paljon vapaaehtoisiakin harrastajia eri puolilla maailmaa
Kun kaikki hinnat tulisivat yhdenmukaisiksi, me saisimme kahvipaketin samalla hintaa , kuin Brasilialaisen kahvinviljelijän naapuri. Tuotteiden arvo olisi yhdenmukainen kaikissa kanttooneissa, kuten eri maita voitaisiin tuolloin nimittää. Tullimuodollisuudet jäisivät pois.
Rahayksikkö olisi kaikissa maissa ja maanosissa sama, vain numismaatikot voisivat herkutella menneisyyden kirjavilla rahayksiköillä.
Tietysti tämä maailman liittotasavalta valitsisi kerran neljässä vuodessa uudet presidenttiehdokkaat, yhden kustakin vaalipiiristä. (jokainen manner olisi vaalipiiri) Edukuntaan äänestettäisiin ehdokkaita mailman kaikista kolkista. Seuraisi
jättiläismäiset vaalit, joista tietokoneet selviäisivät nopeasti.
.
Uusi maailmanvaltio tarjoaisi asukkailleen hyvinvointia ja rauhaa. Rotusorrosta rankaistaisiin samoin kuin ennen maanpetoksesta.
Ihmiskunnan tiede ja avaruuden valloitus etenisi nopeasti, niihin sijoitettaisiin yhä suurempia määrärahoja. Merenpohjaan rakennettaisiin kaivoskaupunkeja ja huviloita. Kuussa toimisi tähtitieteellisiä tutkimusasemia, ja suuri turistikeskus.
.
Kuitenkin jokaisessa maassa säilytettäisiin myös omia menneitä kulttuuriarvoja, mutta ne kyllä unohtuisivat uusien aikojen myötä.
Sen ajan koululainen kysyisi hämmästyneenä tämän ajan poliittisen maailmankartan nähdessään: "Mitä nuo punaiset viivat ovat opettaja?"
"Kun ihmiset asuivat ennen noiden rajaviivojen sisällä tyttöseni. Ne keksivät kauheita aseita niiden puolustamiseksi. Sitten ne puolustivat noita rajoja kuolemaan saakka. Kärsivien ihmisten veri värjäsi silloin kaikki rajaviivat paunaisiksi. Toista on nyt tyttöseni! Jaa jaa ei ole rajoja. ei ole sotia. Pahasta maailmasta on tullut hyvä!"
.
Tässä tämä vanha juttu. Jos joku jaksaa lukea, niin olisin iloinen kommenteista.

perjantai 13. maaliskuuta 2009

Kun synnyin

Silloin oli Ähtärin kunnanlääkärinä Sulo Elomaa. Hänen etunimensä ei kuulemma vaikuttanut minun nimeeni, vaan on sattumalta sama. Elomaalla oli syntymässäni tärkeä osuus, sillä synnytykseni oli vähän hankala, mikä johtui siitä, että äidiltä tulivat lapsivedet liian aikaisin. Apuna käytettiin tietääkseni imukuppia ja olisiko kunnanlääkärin sormien väliin jäänyt myös pieni hiustupsu koska päässäni on syntymämerkkinä pieni hiukseton alue keskellä päätä.
Se että yleensä synnyin oli jo aikaisemmin sisältänyt monia asioita, sillä olin ensimmäinen lapsi. Isä ja äiti olivat siis tavanneet monien mutkien jälkeen. Äidin serkku oli ehdottanut isää kun hänellä oli joku toinen tullut tärkeäksi ja niin sitten tapahtui Juhannusaattona 1945 Koskuella leikkimökissä oli sellainen leikki josta olin lähtenyt alulle. Japanissahan lasketaan ikä juuri tästä alkaen. Jos näin olisi meilläkin niin juhannusaattona ensikesänä olisin jo 64 vuotias.
Kerron näitä asioita mitä itsestäni tiedän siksi, että ne ovat usein
monille arvoituksia, minä saatoin näistä asioista puhua vapaasti vanhempieni kanssa, joka sekin on mielestäni ollut etuoikeus. Lisäksi asiat ovat niin vanhoja, että niistä voi puhua. Tänään oli vähän pilvinen päivä, mutta kaunista kevättä. Silloin kun synnyin satoi lunta, ja äitiä vietiin kovassa myrskytuulessa hevosreessä kunnansairaalaan. Päivä oli keskiviikkona kello 10 aamupäivällä. Silloin oli synnyttäjiä yhtäaikaisesti ruuhkaan asti ja jouduin erään Seija Hankkio nimiseksi ristityn vauvan vieruskaveriksi. Muistan Seijan vääräkosken koulusta, mutta en tiedä tietääkö hän siitä meidän erikoisesta suhteestamme!

torstai 12. maaliskuuta 2009

Päiväkirjasta 10.3.1964

Olympialaiset ovat päättyneet, ja jääneet historiaan kunniakkaasti ainakin Suomen osalta. Naisten viestijoukkue (Pusula, pöysti ja Mirja Lehtonen) otti pronssin sekä miesten viestijoukkue sai tunnustaa Ruotsin veteraanit paremmiksen saaden hopeaa. Väinö Huhtala, Arto Tiainen, Kalevi Laurila ja Eero Mäntyranta olivat Suomen viestimiehinä.
Veikko Kankkonen jäi hopealle Norjan Toralf Enganin voittaessa hänet mitättömällä piste-erolla suuressa mäessä.
Olin eilen Jyväskylässä Valppaan urheilujoukkueen mukana. Siellä Keski-Suomen piirin kovien kilpakumppanien joukossa oli Eirankin jäätävä kymmenenneksi. Nelly sensijaan pääsi kolmanneksi. Ensi sunnuntaina on jäsenten väliset Valppaalla, ja olen ajatellut mennä yrittämään.
Tulin kävellen koulusta. Meillä oli kahdet kokeet. Tupakkalakossakin olen, mikä hieno juttu jos voisi heittää piipun hyllylle.
Tällaista tarinaa löytyi eräästä muovikantisesta vihkosta. Mainittakoon, että kävelty koulumatka oli 10 kilometriä. Piippu ei tainnut kauan hyllyllä viihtyä. Mutta kovasti kotimme vaatimatyomissa oloissa oli urheiluhenkeä.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

Koskuen paappa

Koskuen paappa oli isäni isä. Tarkkaa syntymäaikaa en tunne, mutta koska mummo oli syntynyt 25.1.1886 niin olettaisin syntymäajaksi 1883, koska hämärästi muistan heillä olleen kolme vuotta ikäeroa. Paappa oli jo lapsena joutunut kokemaan kovia. Hän oli kuusi vuotiaana karannut kotoaan pahaa äitipuolta. Joitakin hämäriä muistikuvia hänen kertomanaan minulla on, mutta ei muuta. Näin hän sitten päätyi ymmärtääkseni huutolaispojaksi, ja kun hänet vihittiin Susanna Lovisa Takalan kanssa niin enempiä kysymättä pappi muutti hänen nimensä Hautaniemi Heinolaksi. Paappa osallistui kansalaissotaan valkoisten puolella. Tuskin häneltä edes kysyttiin mille puolelle tahdot, vaan tämän alueen miehet pestattiin valkokaartiin.
Vaarilla oli vintillä lakki jossa oli luodinreikä muistona, joka taas kertoo hänen olleen myös taisteluissa.
(dokumentti)
Teille
yövahti
Frans Jooseppi Hautaniemi (Heinola)
on vapaussoturien Huoltosäätiö antanut
SINISEN RISTIN
tunnustukseksi osallistumisesta Suomen vapauden ja
itsenäisyyden puolesta käytyyn taisteluun tai kuulu-
misesta niiden turvaamiseksi toimineisiin suojelus-
kunta-ja Lotta Svärd-järjestöihin.
Tampereella lokakuussa 1967
VAPAUSSOTURIEN HUOLTOSÄÄTIÖ
(allekirjoitukset)
.
Koko elämänsä hän oli töissä Seiloon sahalla Koskuella, mistä johtuen sahan läheltä hänelle lohkaistiin pieni maapala, joka sai nimen Siirilä, ja siihen sitten hän rakensi yhden huoneen kokoisen mökin perhettä varten. Myöhemmin rakennukseen tehtiin yhden makuutilan kokoinen lisähuone. Se oli paapan kotitalo hänen kasvavalle perheelle. Lapsia oli kahdeksan, joista kolme kuoli keuhkotautiin. Oli siinä ahtaat paikat asua!
Ikänsä perusteella paappa jäi eläkkeelle 1948, mutta aina 80- vuotiaaksi hän toimi edelleen sahan yövahtina.
Minäkin olin joskus mukana paapan kanssa kun hän valmisteli höyrykoneet lähtökuntoon.
Pian paapalle alkoi tulla pieniä halvauksia, joista hän aina toipui, ja eli lopulta 87-vuotiaaksi. Paappa oli vanhankansan mies joka vessapaperiksi vuoleskeli lastuja. Aina hän söi kivikovaksi kuivatettua leipää ja ajoi partansa veitsellä, eivätkä hänen lapsensa kuritta kasvaneet.

tiistai 10. maaliskuuta 2009

Tupakka harrastus

Ensimmäinen tupakointikokemus minulla oli 7 tai 8 vuotiaana, silloin kerran kun olimme Kallisella pyhäkoulussa, niin Matilla oli klubitupakoita, joita metsikössä pöllyyttelimme. Asia ei jäänyt vaan meidän tietoomme, sillä Kantolan Liisa kanteli opettajalle ja sain jälki-istuntoa. Myöhemmin sitten polteltiin milloin missäkin satunnaisesti. Kerran Suden Pertti tuli polkupyörällä vastaan, ja satuin nähdä hänen kätkönsä. Myöhemmin kävin siellä varkaissa, vaan Perttipä tiesi kuka tiesi ja turpiin tuli kohtuullisesti.
Ajattelin siinä olevan jotain hyvää kun kaikki miehet yleensä polttivat, vaikka pahaltahan se maistui. Isä ei polttanut, ja muisti asiasta varoitella. Olin mielestäni 14-vuotias kun aloin säännöllisen polttamisen. Aina oli naapureissa pieniä töitä, joista sai tupakkarahaa. Joskus keräsin puolukoita myyntiin ja joulun aikaan keräsin Kariston joululehti tilauksia. Niistä sai vähän rahaa joka tietenkin meni kaikki tupakkaan. Sama näyttää jatkuvan nykynuorilla. Eivät ole oppineet, vaikka askissa lukee isolla:"Tupakka tappaa."
Tupakan huonot vaikutukset huomasin nopeasti urheilusuorituksissani, lopettamisyritykset epäonnistuivat. Usein kun aloitti tupakkalakon se kesti vain pari tuntia. Tupakasta varoittelivat myöhemmin myös lääkärit, kun minulla oli huono maha. Siellä se on pihlaja vielä pystyssä Itä-Ähtärissä missä ensimmäinen tupakkakätköni sijaitsi. Oli noloa kun Eira sisko kanteli isälle, että sulo tupakoi. Vielä nolompaa oli se, että parin vuoden kuluttua Eira itsekin poltti.
Nykyisin me molemmat olemme päässeet pahasta tavastamme eroon. Sitten pieni runo jonka kirjoitin ehkä 1968
.
Viisas ihminen
.
Tiedetään kaikki ne ihmeet
mitä voidaan saavuttaa,
kun väkivallasta luovutaan,
ja luodaan onnelaa.
.
Onhan ihminen viisain,
ja etevin yllä maan.
Miksi ei suurista suurin
voi pienintä saavuttaa?
.
Kirjoittelin tuohon aikaan runsaasti runoja, joista osa on säilynyt vihkossa, joka on mustakantinen ja vanha. Ehkäpä lisäilen niitä blogien jatkoksi myöhemminkin.

maanantai 9. maaliskuuta 2009

Jussin sirpaleet

Sirpaleet tuottavat onnea, sanotaan. Jos tämä pitää paikkansa oli Jussi maailman onnellisin mies. Kerran hän kaivoi herneen kokoisen rosoisen sirpaleen pöytälaatikosta, ja kertoi järkyttävän tarinan tilanteesta, jossa oli haavoittunut hyvin lähelle tulleesta käsikranaatista. Ankaran shokkivaikutuksen jälkeen hän yhä taistelutilanteessa huutanut apua. Kukaan ei päässyt lähelle. Hän oli heiluttanut täysinäistä "Työmies" tupakkiaskia verisissä käsissään:"Hakekaa minut niin saatte tupakkaa." Elämänsä viimeiseen päivään Jussi uskoi tämän pienen aineellisen avun pelastaneen hänen henkensä.
Lääkärinlausunnossa todettiin sirpaleita olevan eripuolilla kehoa 50 kappaletta ja ne olivat herneen kokoisia ja pienempiä. Osa sirpaleista koteloitui lihaksiin mutta osa vaelteli kehossa missä milloinkin, ja joskus yksittäinen sirpale nousi pintaan niin että sen saattoi poistaa. Nämä sirpaleet olivat Jussin jokapäiväinen kiusa ja painajaisuni. Sotaveteraanien urotöistä puhuttiin, mutta todellinen arvostus puuttui. Vasta kun veteraaneja oli hyvin vähän hengissä, niin arvostus lisääntyi.
Tässä Jussin kirjoittama runo, jonka hänen muististaan kirjoitin 29.11.1966
Unten maa
.
Laulaja on pieni, on hentomielinen
ei lauluiltansa kuulu, -ei satakielinen
ei laula niinkuin leivo, tai räystään pääskynen
vaan laulaa kun hän luottaa laulunsa kauneuteen.
.
Se laulanut oli ennen oksalta pihapuun,
vaan joskus vuotten mennen karkkoutui riemusuu.
Ei huomanneet sitä lapset, aikuiset kuunnelleet,
vanhukset harmaahapset ei arvoa antaneet.
.
Siks`laulupaikan etsi rannalta tyynen veen,
niin kauniiksi kun katsoi aaltoin kimmelteet.
Hän lauloi aamuruskoon ja pilven purpuraan
tuli voimakkaaseen uskoon laulunsa kauneuteen.
.
Nyt unten maille iltaan taimi kulkeutuu.
Lailla pienen lumpeen sen silmät sulkeutuu.
Auringoinen armas käy metsäin vuorten taa
hiljainen sinipilvi verhoo unten maan.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Jussi Vuori

Jussi oli Yrjön vanhempi veli, hän oli myös varsin erikoinen persoona, ja aina kysymässä uteliaana: "Mitä sinä siitä ajattelet."
Hänen kauttaan tutustuin Kaarlo Sarkiaan ja Odysseiaan.
Jussilla oli vain vähän kirjoja, mutta ainakin nuo kaksi hän osasi ulkoa. Tässä minun runollinen kuvani Jussista 1964 paikkeilla.
.
60-vuotiaalle Jussi Vuorelle
.
Oli talvinen aika silloin
ja tuulet ne tuiverteli,
hämy harmaana hiipi illoin
ja kuukin pilkisteli.
.
Ja torpan ylitse erään
lens`pieni tähtönen vain,
ja hallit haukkui sen perään,
jopa kettukin ulvahtain.
.
Tää juttu voikin alkaa niin
vuoskymmenet sitten, silloin
hänet Jussiksi ristittiin,
ja äitinsä imetti illoin.
.
Mutt`loppua täytyi tuon ihanan ajan,
kun mentiin pyhästä arkeen.
Astua ylitse Vuorelan torpan rajan,
ja tarttua kuokan varteen.
.
Ja vuosikymmenten loimo
ikään pitkään mukanaan vei
halut loppui, mutta ei toivo,
ja hän huusi vain:"Hurraa hei!"
.
Vaikka kaivoivat alla nahan
sirpaleet muistona sodan,
niin jostain hän irroitti rahan.
Teki turvakseen pienen kodan.
.
Linna nousikin kodasta tuosta
korkeatorninen loistokas uljas,
mutta täytyipä Jussinkin juosta
hikipäässä hän pyhätkin puljas.
.
Nyt siinä hän eleleepi
kuin linnanherra vain
kytökauraa viljeleepi
pienellä tilkullain.
.
On Jussi, on Vuorelaan Jussi
paljon kestänyt herrankies!
Olla täytynyt sisupussi,
kun on pystyssä vieläkin mies.
...
Siinä vähän tarinaa tällä kertaa, mutta varmaan keksin vielä lisääkin.

lauantai 7. maaliskuuta 2009

Yrjö Vuori

Yrjö oli vanhapoika ja lähtöisin Vuorelan torpasta, jossa heitä oli tietojeni mukaan 5 sisarusta. Kiusalan Helmi ja Haukka-ahon Lyyti olivat yrjön siskoja ja Jussi hänen veljensä. Yksi veli oli kyllästynyt jo aikaisemmin päiviinsä, ja hänen nimeäänkään en varmuudella muista, mutta elossa olleet sisarukset olivat kaikki hyvin persoonallisia ihmisiä. Kirjoitan heistä lisää vielä myöhemmin. Yrjö oli jäänyt kotitorppaan, jota hän kunnosteli pikkuhiljaa ihan asuttavaksi taloksi. Monet iltapuhteet istuin hänen luonaan. Meillä oli molemmilla kirjallisia harrastuksia, ja siinä suhteessa myönnän saaneeni monia hyviä vaikutuksia.
Yrjön elämää sääteli tärkeän nuoruusiän onnettomuus. Sota.
Hän ei koskaan hyväksynyt sitä hintaa, mikä meidän oli vapaudestamme maksettava. Ymmärsin sen kyllä, kun kaikki parhaat ikätoverit kaatuivat ja hän itsekin haavoittui kolme kertaa. Niemiskylän koulun lahjakas oppilas ei päässyt yleisen köyhyyden ja sodan aiheuttamien tekijöiden takia jatkamaan opintoja. Yrjö näytti kerran koulutodistustaan, siinä 9 oli pienin numero mutta niitä oli enemmän kuin kymppejä.
Myöhemmin hänelle tarjottiin mahdollisuutta lukea rakennusmestariksi kun hän kirjeopiston kautta opiskeli kirvesmiehen ammattia. Hän päätti jäädä kirvesmieheksi, ja siinä ammatissa rakensi monien herrojen huvilat Ähtärinjärven rannalle. Hän oli niin kysytty, ettei aina ehtinyt. Ähtärin yhteiskoulun rehtori Lauri Vesala oli myös hänen hyvä ystävänsä, joten aika hyvässä seurassa minäkin kuokin.
Yrjöllä oli vielä vanhempana yksi rakkaus josta hän kirjoitteli runoja. Se oli Liisa Hokkaskylästä, josta en nyt sen enempää halua puhua.
Kun olin armeijassa kirjoiteltiin Yrjön kanssa kirjeitä, silloin hän teki Hokkasen Kustaalle metsätöitä, hän oli erittäin ihastunut Kustaan persoonallisuuteen kun Kustaa ajoi hevosella ohitse ja lauloi: "Työn orjat sorron yöstä nouskaa..." Kun otin sitten vaimon niin Yrjö oli rakentamassa jotain siaren tyttären perheelle Iissä. Sieltä hän kirjoitti 21.5.1968:
"En osaa kirjoittaa enää sinulle, koska sinua ei enää ole. on vain jonkunlainen yhdistelmä, josta käytän nimitystä TE niinpä kirjoitankin TEILLE."

perjantai 6. maaliskuuta 2009

Kirjallisuustietoja Yrjöstä

Muistelmakirjailija ja kunnallisneuvos Erkki Herman Hokkanen oli Yrjön hyvä ystävä ja myöskin työnantaja kun hänelle maatilallaan tuli korjaustöitä. Yrjö viihtyi Niemisjärven rantamilla ja olipa hänellä siellä jonkinaikaa asuntovaunukin. Tällainen muistikuva minulla on, mutta tarkemmin asiasta ei Erkki Hermannin kanssa ole tullut puhuttua.
Hän kirjoitti Vaihevuoteni nimisen kirjansa 1995, joka painettiin Gummeruksen kirjapainossa. Siinä hänellä on Yrjöstä kokonainen luku. Korpifilosofista vailla vertaa. Yrjö kuoli syyskuun 24 päivänä 1993. Tällöin hänen kirjallinen jäämistönsä jäi Erkki Hokkaselle, joka viisi vuotta myöhemmin julkaisi kirjan "Yrjö Vuoren runoja." Siinä hän valikoiden julkaisi tärkeän osan Yrjön runoista, vaan ne parhaat protestirunot, joissa hän kirjoitti "Hevonvittuna vilkun ja irvistän joka ainoan ajajan eessä." Ne hän oli unohtanut ja se loukkasi minua siksi, että tunsin niiden merkityksen Yrjön elämässä. Se oli hirtehishuumoria joka auttoi jatkoon katkeran sodan jälkeen.
Runolajitelmaan oli valittu runoja ja balladeja joissa heijastui Yrjön kunnioittava suhtautuminen toiseen sukupuoleen. Johtuikohan se hänen erityisen rakkaasta ja syvästä äitisuhteesta?
Televisio kakkosen toimittajat olivat kopioineet Yrjön sotapäiväkirjaa, ja niistä oli tehty ohjelmaakin.
Kerran havahduin kun hänen runojaan luettiin Suomen merkittävimpien runoilijoiden runojen seurassa. Soitin Yrjölle, että oliko hän tietoinen. "Katoppas kun en huomannutkaan," sanoi Yrjö.

torstai 5. maaliskuuta 2009

Runo Yrjölle

Joskus 1964 kirjoitin Yrjöstä runon, jonka nyt julkaisen uudelleen, kun Yrjö oli 1972 antanut sen Aamulehden toimittajalle, jossa se ensi kerran on julkaistu. Tapahtuma osoittaa kuitenkin sen, että Yrjö piti runostani, vaikka oli usein ankara kriitikko.
Hän yksin on onnellisempi
Hän on mies jonka tukka on harventunut
elon suurissa tappeloissa,
hän on muutenkin hieman jo vanhentunut,
hän on riehunut savotoissa.
Tuli sota ja turmioon syöksi,
se miehen raiteiltaan,
kun luteiden kanssa yöksi
ain joutui tappelemaan.
Mutta mies oli laatua kovaa,
niinpä raiteilleen palaili,
sodan jälkeen hän kaivoi ojaa,
mut`mielessään manaili.
On huonoksi käynyt jo maha,
ja vaivaa reumatismi,
kyllä emmärrän olla on paha
enää suuri optimisti.
Ei pauloihin saanut Lempi,
ei Lempi ei Iitakaan,
hän yksin on onnellisempi
tuossa pienessä torpassaan.
Mut`ollut on hänkin nuori,
ja voimakas otteiltaan.
Nimeltänsä Yrjö Vuori,
joka vieläkin mainitaan.
Mikä ois olla kun kiintotähti
on jota seurailee,
sen kiertolaiseksi hän lähti
eikä palaja paikoilleen.
Monet asiat runossa olivat totta. Sotapäiväkirjassa hän saattoi välillä pitää luteita pahempana riesana kuin vihollista. Lempi ja Iitakin olivat todellisia nuoruusromansseja.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

Eräs koulumatka

Silloin oli ehkä Helmikuu, kun taas varhain aamulla sisareni Eiran kanssa lähdimme kouluun. Ensin hiihdettiin suon yli ja sitten tuli vastaan Kesämäen talo, joka silloin oli tyhjillään. Oli hyvin kylmä ja tuuli vinkui. Silloin Eiralle tuli erittäin voimakas pahoinvointi matkalla. Yritin auttaa häntä tukemalla pystyssä ja kantamalla koulureppuja. Välillä tuntui, että joudun jättämään koulureput ja kantamaan siskoani. Vuosi oli 1958 ja olimme melko uusia näillä paikoin. Matka taittui Kesämäeltä pitkän metsätaipaleen läpi. Ensimmäisenä tuli vastaan pieni harmaa mökki, jonne Eiran kanssa raahauduimme. Tämä oli ensi tutustuminen runoilija Yrjö Vuoreen, joka huolehti, että Eira sai levätä lämpimässä. Yrjön seinällä oli Seuralehdestä leikattu kuva kuningatar Elisabetista, jota hän kertoi ihailevansa. Hyllystä löytyi runoilijoiden teoksia ja muita arvoteoksia, jotka oli luettu enemmän kuin yhteen kertaan. Yrjö kertoi harrastuksestaan ja soitteli mandoliinia ja lauloi. Parin tunnin kuluttua luotimme Siskoni olon parantuneen. Sillä kertaa ei mentykään kouluun vaan palattiin kotiin. Myöhemmin Yrjö kertoi minulle, että hän oli salaa seuraillut, että paluumatkamme onnistui. Eikä Eiralla sen pahempaa sairautta ollut, ehkäpä kohtalo määräsi minut näin tutustumaan itselleni erittäin tärkeään henkilöön!

tiistai 3. maaliskuuta 2009

Suo

Kuten tuli tuossa mainituksi, niin Peräaho nimestä tuli virallisesti Suonsaari. Talomme oli todella kauttaaltaan suon ympäröimä, Se merkitsi monia todella isoja asioita elämäämme. Koulumatkalla meillä oli ensin vajaa kilometri huonokuntoista kapulatietä, ilman sitä Kylkineva olisi silloin ollut tosi vaikea ylittää. Kapulatiellä sain tutustua lihansyöjäkasveihin, sillä siinä niitä kihokkeja oli runsaasti. Monin paikoin suo oli valkoisenaan suovilla nimistä ruohoa. Suopursut tuoksuivat ja juolukat kasvoivat tiheissä rykelmissä, niiden marjat olivat makoisia ihan kuin keskikesällä kypsyvät muuraimetkin.
Joka kesä suollamme pesi kurkipariskunta ja kuovien huutoa osasin hyvin matkia ennen äänenmurrosta. Talvella tehtiin usein suon yli rekitie. Se täytyi tallata pakkasella lumeen, jolloin suo jäätyi ja kesti hevosta. Kerran vein hevoskuormaa suon yli tällaista rekitietä. Sattui vahingossa hevonen astumaan sivuun ja meinasi upota. Kuitenkin se pääsi takaisin, mutta tiukka oli paikka, kun aisa katkesi. Myöhemmin näitä soita on useaan otteeseen ojitettu. Vesi on vähentynyt mutta metsää ei näytä neva kasvavan kuin reunoilta.
Monin paikoin on nykyään ojien takia erittäin vaikeaa liikkua. Luonto ei ole uudistunut paljoakaan, mutta isojen rupikonnien sijasta siellä hyppelee nyt toisenlaisia sammakoita!

maanantai 2. maaliskuuta 2009

Ähtärin Erä-Veikot

Ähtäriin perustettiin 1959 partio lippukunta, joka kokoontui Inhan koululla, minulle tuli asiasta tietoa, kun isä oli varikolla töissä, ja siellä olevat ihmiset tiesivät näistä asioista. Partiolippukunta merkitsi paikkakunnan nuorille uutta toimintakanavaa. Monta kertaa hinkkasin polkupyörällä Inhaan partioon.
Erityisesti on jäänyt mieleeni eräs partioleiri Hankaveden rannalla. Aikuisena henkilönä leiristä vastasi Lare, jonka koko nimeä en tietenkään muista. Vuoropäivinä kokkasimme itse ruokamme. Kun ruokailu oli ohi kiitettiin kokkeja yhteishuudolla:"Kiitos kokkimme, peskää pakkimme!"
No sitten kokit vielä pesivät pakkimme ja haarukkayhdistelmät.
Larella oli hieman sotilaallinen johtamistapa, jonka sen ikäisenä hyväksyin, ja uskon sellaista ainakin poikien partion olevan vieläkin. Kerran makarooni ja jauhelihaseos tuli vähän liikaa keitetyksi. Lare ehdotti uudelle ruokalajille nimeksi "spaketti alavenylä", joka innolla hyväksyttiin. Asuimme kangasteltoissa paljon oli kuusenhavuja alla.
Iltanuotiolla tehtiin sitten niitä solmuja, syötiin hiiltä ja esitettiin hauskoja leikkejä. Harva sitä minuakaan on partiopoikana pitänyt, mutta totta se on!

sunnuntai 1. maaliskuuta 2009

Erkki Heikkola

Erkillä oli esikuvana Tarzan. Isäni kertoi tarinaa tällä tavoin: Erkki ryhtyi määrätietoisesti harjoittelemaan kiipeilyä puissa ja olikin jo ihailtavan taitava. Hän saattoi edetä metsässä hyppien puusta toiseen ihan kuin oikea Tarzan, kunnes tapahtui vahinko, ja Erkki putosi puusta ja jalka meni poikki. Siihen loppui Erkin Tarzanin ura. Isä Aati kävi vielä kaatamassa puun, jossa vahinko tuli. Näistä ajoista tähän päivään Erkki kuitenkin muistetaan Ähtärin Tarzanina.
Heikkola oli paikka, jossa poikkesin usein. Erkin äiti oli nimeltään Lempi, hän oli isoluinen nainen, jonka hampaistakin oli vain osa jäljellä. Isä oli Adiel, joka oli kansaninsinööri Vääräkosken tehtaan palkkalistoilla. Hän oli tehnyt tärkeitä keksintöjä paperikoneisiin, ja kuulemani mukaan hänet tunnettiin ulkomailla asti. Elintavat olutlasin ääressä karkoittivat miehen kotoa ja etupäässä hän ihan asui tehtaalla.
Heikkola oli ilmeisesti aikoinaan ollut Ahopellon torppa, jossa viljelys vähillä mailla oli lopetettu. Talo oli harmaa maalaamaton hirsitalo, takaseinällä roikkui hirventalja joka kuhisi täitä.
Metsän reunassa oli pieni riihi, jossa Erkki teki pieniä korjaustöitä.
Välillä Erkki innostui myös moottoripyöristä, ja muistan hänet myös jäärata-ajojen sankarina. Nuorena hän metsästeli ja oli erittäin hyvä ampuja. Vanhemmalla iällä hän hylkäsi vanhan Heikkolan ja muutti naapuriin jonka asukkaat olivat kuolleet.
Yhteen aikaan puhuttiin hänellä olleen melkoinen rahakokoelma. Kerran kysyin, ja hän silloin kertoi myyneensä sen pois. Myöhemmin hän työskenteli pikitöissä kesät ja talvisin hiihteli. Kaikenlainen urheilu oli hänelle tärkeää pyöräilyä, hiihtoa ja juoksua vielä vanhanakin. Hölkkämitali kokoelmakin taisi olla melkoinen. Myös ulkomailla Erkki matkusteli paljon.
Erkin kuoltua paikallisessa lehdessä puhuttiin Ähtäriläisestä erakosta, jota hän ei ollut vähääkään. Erkin tavaroita varten jouduttiin perustamaan oma kirpputori, joista jotkut toivottavasti eksyivät paikalliseen museoon.
Erkki oli erikoinen oman tiensä hyväntahtoinen värikäs kulkija. Lapsena sanoin hänelle: "Haluan tulla samanlaiseksi kuin sinä,"
"Ei taida kannattaa,"sanoi Erkki.