Silloin oli ehkä Helmikuu, kun taas varhain aamulla sisareni Eiran kanssa lähdimme kouluun. Ensin hiihdettiin suon yli ja sitten tuli vastaan Kesämäen talo, joka silloin oli tyhjillään. Oli hyvin kylmä ja tuuli vinkui. Silloin Eiralle tuli erittäin voimakas pahoinvointi matkalla. Yritin auttaa häntä tukemalla pystyssä ja kantamalla koulureppuja. Välillä tuntui, että joudun jättämään koulureput ja kantamaan siskoani. Vuosi oli 1958 ja olimme melko uusia näillä paikoin. Matka taittui Kesämäeltä pitkän metsätaipaleen läpi. Ensimmäisenä tuli vastaan pieni harmaa mökki, jonne Eiran kanssa raahauduimme. Tämä oli ensi tutustuminen runoilija Yrjö Vuoreen, joka huolehti, että Eira sai levätä lämpimässä. Yrjön seinällä oli Seuralehdestä leikattu kuva kuningatar Elisabetista, jota hän kertoi ihailevansa. Hyllystä löytyi runoilijoiden teoksia ja muita arvoteoksia, jotka oli luettu enemmän kuin yhteen kertaan. Yrjö kertoi harrastuksestaan ja soitteli mandoliinia ja lauloi. Parin tunnin kuluttua luotimme Siskoni olon parantuneen. Sillä kertaa ei mentykään kouluun vaan palattiin kotiin. Myöhemmin Yrjö kertoi minulle, että hän oli salaa seuraillut, että paluumatkamme onnistui. Eikä Eiralla sen pahempaa sairautta ollut, ehkäpä kohtalo määräsi minut näin tutustumaan itselleni erittäin tärkeään henkilöön!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti