sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Nousu




Työnsin polkupyörää ylöspäin.
Hiki virtasi ja otti rinnasta
jokainen lihas hapoilla.
Olin pelkkää hyytelöä.
Kas tuollahan on penkki
jonne voisin istuutua
ja levähtää!

Ohitseni juoksi nuoria
opiskelijatyttöjä.
Maasto oli hyvää harjoittelupaikka.
Ajattelin, kun vihdoin
saatoin istuutua, että
joka täällä voittaa itsensä
voittaa muualla kilpailijat
ihan leikiten.

Käkkyräiset männyt
keinuivat hiljaisessa tuulessa.
Oli taas lähdettävä
ja pian olisin harjulla
maailma avoin alaspäin.
Vaan vielä viimeinen ponnistus
ja minäkin olisin
kilpailun voittaja.



Sulo Heinola
19.9.2010 Sunnuntaina.

tiistai 7. syyskuuta 2010

Surunpäivät



Voi surunpäiviä noita
jotka naaman niin mutkalle vääntää
ei voi kaiketi ilakoida
ja murhetta muuksi kääntää.
kun pois menee tutut
ja ei mene jutut kohdalle milloinkaan.

Eihän sitä voi tietää
mitä ihminen sietää.
Vain harvoin surut
ja vatsanpurut
voi niitä murheita estää
vaan kaiken se ihminen kestää.

Aikansa kun kun suruun hotkii
vielä meitä onni potkii.
Se antaa tällin persuksiin
ja laittaa vauhdin suksiin.
Parhaat tarjoo meille retket
aurinkoisen mielen hetket.


Kirj, Sulo Heinola
7.9. 2010.

lauantai 4. syyskuuta 2010

Totuus





Eivät sanat mitään merkitse.
Ne ovat ainetta, materiaa
niitä voi tulkita
miten vaan.
Ne ovat rivejä kirjainten
tuttujen sanojen
köyhän köyhää
ilmaisua.
Ne ovat löyhän löyhää
höyhenen kevyttä
kuin pilven varjoa maassa.

Kaiken kokoava
kaiken tulkitseva
totuuksien totuus
ei löydy sanoista
ei kirjojen kirjaimista
ei oikea tieto kielestä löydy.

Totuus kuitenkin
on olemassa.
Kaikkien sanojen mukana
rivien välissä
siellä se totuus on,
jonka tajuaa tiedostamatta
ehkä hyvin hitaasti
tai nopeasti
mutta tajuaa ja vajoaa
tajuttomuuteen.


Sulo Heinola
Syyskuun 4 2010 lauantaina