Marija Peräaho

Entinen kotipaikkani Peräaho on yli satavuotias talo ja on ilmennyt, että paikalla on ollut asutusta jo aikaisemminkin.
Muuttaessani taloon olin 11-vuotias poikanen ja vintiltä löytyi sammal ja turve-eristeiden seasta mielenkiintoisia aarteita.
Eräs niistä oli tämä reunoiltaan kulunut ja hapero  Katekismus jossa lukee: "Tämän kirjan omistaa Marija Peräaho."

Minulla ei tuolloin ollut mitään käsitystä henkilöstä. Kylässä muisteltiin perinnetietoa jostakin "Perä Maijasta" joka oli asunut talossa ja elänyt kuulemma vanhaksi.

Joskus 1990 - luvun vaiheilla minuun otti yhteyttä eläkkeellä oleva vanhempi mies, joka kertoi minulle, että hänenkin sukunsa on asunut tässä talossa.  

Hän oli tehnyt sukututkimusta ja osasi kertoa talon varhaisemmista vaiheista.  Asia kiinnosti myös minua ja eräänä kauniina kesäpäivänä hain hänet ja hänen poikansa Ähtärin Ostolantien varresta mukaan ja käytiin lähemmin tutustumassa asiaan.

Eläkeläinen oli erittäin iloinen kun päästin hänet istumaan tuvan keinustuoliin.

Kyllä!  Tämä oli se talo!

Kului sitten taas aikaa ja minulle oli edelleen asia perin epäselvä.

Asia vähän kuin unohtui kunnes kerran pysähdyin erään haudan eteen.

Siinä lepäsi tämä pappa vaimonsa kanssa ja heidän alapuolellaan  oli Maria Greta Peräaho syntynyt 18.3.1843 ja kuollut 10.2. 1929.

Siinä he nukkuivat saman kiven alla ja ymmärsin Perä Maijan olleen Aati Niittyaholle hyvin läheinen sukulainen, eli hänen tätinsä äidin tai isän puolelta.

Itse tunnen tuon vanhan talon kautta läheisyyttä näihin ihmisiin ja muistelen heitä itselleni tärkeinä ihmisinä. 

Riikku Heikki

Riikku Heikki on tietämättään vaikuttanut paljonkin Ähtärin asioihin.  Täällä vietetään joka kesä Riikun markkinoita ja Riikun katukin löytyy.

Tämä kuva on kopio kopiosta joten voin kertoa ettei Riikkulan Heikin kuvia ole kovin helppoa löytää.

1950 luvun lopulla myytiin R-kioskilla ja kirjakaupassa kuvaa jossa Heikki esiintyi pappina käyräpäinen paimensauva korosti tunnelmaa.

Vuosien varrella Ähtärin Kaijassa asuva Riikku Heikki tuli lähialueen ihmisille tutuksi terävistä sutkauksistaan esiintyessään jonkinlaisena pappina.  Palveluksistaan hän ei maksua pyytänyt, mutta ruokaa saattoi siirtyä vatsaan yllättävänkin runsaasti.

Kerran oli Heikki osunut johonkin maataloon juuri kun sadepilvet tummensivat taivasta ja talon väki yritti ehtiä saamaan heinät seipäälle.

Riikku Heikki käveli piispan asussaan paikalle ja kysyi voisiko hän pitää paikalla pienen hartaustilaisuuden.

Isäntä oli vähän vaivautunut, mutta eihän Riikkua voinut kokonaan kieltää. 

Isäntä siis toivoi että rukoushetki olisi hankalan tilanteen vuoksi mahdollisimman lyhyt.  Heikki lupasi joten väki kokoontui viettämään hartaushetkeä.

Riikku Heikki sanoi: "Jeesus tule luoksemme ja tule noileesti!"

Siinä oli se puhe ja väki sai taas jatkaa töitään.

Riikku Heikki oli oikeasti nimeltään Heikki Matinpoika Riikkula ja oli kuollessaan 1951 keväällä 86-vuotias.

Löysin haudan ihan sattumalta, enkä tiedä kuka on hänelle tämän kiven laittanut?

Mutta niinpaljon Riikkulan Heikistä yhä puhutaan, että on kyllä hyvin hautakivensä ansainnut.