Syksy on näyttänyt talven merkit. Se on totta, sillä tänään on satanut lunta koko päivän, ja maa on pukeutunut valkean hohtoiseen vaippaansa.
Kesä on siis mennyt muistoineen ilman, että olisin kirjoittanut ainokaistakaan sanaa lehdillesi. Käyn nyt ammattikoulua, ja minusta pitäisi tulla kirvesmies.
Kyllähän on suuri nautinto saada lisäsivistystä. Pyrkimys parempaa tulevaisuutta kohden rohkaiskoon minua yrittämään pitkästä koulumatkasta huolimatta.
Tänään ajoimme (Kalevi, Isä ja Minä) kiviä Mäkilehdon pellolta meidän tielle.
Tulin juuri Tapiolasta televisiota katsomasta. Siellä oli elokuva "Kuun sillan tyttö", ja se oli aika hyvä.
Mieltäni painaa kun en ole vielä vastannut Tertulle, ja myös Marja on kaivanut mieltäni. Saisinpa vähän rohkeutta kirjoittaa hänelle.
Niin näemmä. Minä sain veljen 6.9.1963, jonka nimeksi tuli Esko Mikael. Kummiksi hän sai Mäkilehdon Kalevin ja Elvin. Kaikki on ollut all grith.
Äiti lähtee huomenna Seinäjoelle käymään sairaalassa, joten meille pitäisi tulla kotisisar siksi aikaa. Olen taas kerännyt Kariston joululehtitilauksia pienen käyttörahan toivossa.
Tämä on kirottua aikaa, kun on aina kiire, ja silti on köyhä kuin kirkonrotta.
Ahvenanmaalla putosi viime viikolla suurehko AERO:n matkustajakone. Ruumiita tuli parikymmentä, mutta kolme säilyi hengissä kuin ihmeen kaupalla.
Ilmassa on myös taas työtaistelun uhka, koska suurin osa ammattiliitoista on irtisanoutunut sopimuksesta.
4 kommenttia:
kiitos kirjoituksesta kiva lukea syntymäpäiväni tapahtumista näin 45 vuotiaana t.laila
Olet samaa ikäluokkaa pikkuveljeni kanssa, mutta kuukauden ja 4 päivää vanhempi!
Heh... Vääräkosken entinen likka hymyssä suin lueskelee :)
Terveisin Kosken nuorin tyttö
Onneksi uskalsin julkaista näitä tärkeitä ja ikiaikaisia muistelmia. Päiväkirjan lehdillä ne eivät muutu paremmiksi eivätkä huonommaksi kuten muuten tapahtuu.
Lähetä kommentti