Kun synnyin

Silloin oli Ähtärin kunnanlääkärinä Sulo Elomaa. Hänen etunimensä ei kuulemma vaikuttanut minun nimeeni, vaan on sattumalta sama. Elomaalla oli syntymässäni tärkeä osuus, sillä synnytykseni oli vähän hankala, mikä johtui siitä, että äidiltä tulivat lapsivedet liian aikaisin. Apuna käytettiin tietääkseni imukuppia ja olisiko kunnanlääkärin sormien väliin jäänyt myös pieni hiustupsu koska päässäni on syntymämerkkinä pieni hiukseton alue keskellä päätä.

Se että yleensä synnyin oli jo aikaisemmin sisältänyt monia asioita, sillä olin ensimmäinen lapsi. Isä ja äiti olivat siis tavanneet monien mutkien jälkeen. Äidin serkku oli ehdottanut isää kun hänellä oli joku toinen tullut tärkeäksi ja niin sitten tapahtui Juhannusaattona 1945 Koskuella leikkimökissä oli sellainen leikki josta olin lähtenyt alulle. Japanissahan lasketaan ikä juuri tästä alkaen. Jos näin olisi meilläkin niin juhannusaattona ensikesänä olisin jo 64 vuotias.

Kerron näitä asioita mitä itsestäni tiedän siksi, että ne ovat usein

monille arvoituksia, minä saatoin näistä asioista puhua vapaasti vanhempieni kanssa, joka sekin on mielestäni ollut etuoikeus. Lisäksi asiat ovat niin vanhoja, että niistä voi puhua. Tänään oli vähän pilvinen päivä, mutta kaunista kevättä. Silloin kun synnyin satoi lunta, ja äitiä vietiin kovassa myrskytuulessa hevosreessä kunnansairaalaan. Päivä oli keskiviikkona kello 10 aamupäivällä. Silloin oli synnyttäjiä yhtäaikaisesti ruuhkaan asti ja jouduin erään Seija Hankkio nimiseksi ristityn vauvan vieruskaveriksi. Muistan Seijan vääräkosken koulusta, mutta en tiedä tietääkö hän siitä meidän erikoisesta suhteestamme!