Lakko jatkuu edelleen jo neljättä viikkoa. Sanomalehdet ovat tosin tulleet, mutta aikakauslehdet ja kirjeet eivät. Matkustaminenkin on ollut linja-autojen varassa, sillä juna liikenne on lamassa.
Nyt pitäisi jo alkaa keväänkin tuntumaan, mutta öisin on pakkanen noussut säännöllisesti lähelle -30 astetta.
Olin lauantai iltana Ähtärissä, kun siellä oli pitäjän mestaruuskilpailut. Nelly oli alle 14-vuotiaissa toinen ja Eira oli toinen alle 16-vuotiaissa. Sitten menin Töyssylle yöksi, ja ollessamme saunassa olivat Olavi eno ja Marjatta tulleet käymään.
Olivat tulleet autollaan Tampereelta Ristimäentie viidestätoista.
Sunnuntaina menin ennen kolmea illalla baariin. Siellä oli Vuorisen Olavikin, ja pyysi minua kotiinsa yöksi. Baarissa oli hauskaa, ja vasta myöhään illalla, kun ovet suljettiin menimme suoraan Vuoriselle. Vasta maanantaina puolelta päivin olin kotona.
---
Isoisäni muisto
.
Hän on arkussa vuosia maannut
ja multahan maatunut.
On syämensä lyömästä laannut,
mutta muistoissa mieleeni saapunut.
.
Hänen kuvaansa katselen pöydälläin
siinä säilyy hän aina vaan-
Hänet eläväksi muistan näin,
enkä muista vainajaa.
.
Eli elämänsä niinkuin mies,
ja kuoli kunnialla,
palkkaa ei kaikesta saanut. Kenties
oli kohtalon kynsien alla.
.
Muistan vielä sen pajupillin
kun lapsuusvuosia elin.
Olin riemun vallassa villin,
ja sillä ma viheltelin.
.
Pilli tuo mennyt on hukkaan,
ja vuodet vierineet on.
Vielä joskus puhkeaa kukkaan
hänen muistonsa kuolematon.
---
Tämän runon kirjoitin Mietoisissa 1962, kun olin siellä eräässä talossa töissä sokerijuurikkaan nostossa, ja koti-ikäväkin vaivasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti