Jussi oli Yrjön vanhempi veli, hän oli myös varsin erikoinen persoona, ja aina kysymässä uteliaana: "Mitä sinä siitä ajattelet."
Hänen kauttaan tutustuin Kaarlo Sarkiaan ja Odysseiaan.
Jussilla oli vain vähän kirjoja, mutta ainakin nuo kaksi hän osasi ulkoa. Tässä minun runollinen kuvani Jussista 1964 paikkeilla.
.
60-vuotiaalle Jussi Vuorelle
.
Oli talvinen aika silloin
ja tuulet ne tuiverteli,
hämy harmaana hiipi illoin
ja kuukin pilkisteli.
.
Ja torpan ylitse erään
lens`pieni tähtönen vain,
ja hallit haukkui sen perään,
jopa kettukin ulvahtain.
.
Tää juttu voikin alkaa niin
vuoskymmenet sitten, silloin
hänet Jussiksi ristittiin,
ja äitinsä imetti illoin.
.
Mutt`loppua täytyi tuon ihanan ajan,
kun mentiin pyhästä arkeen.
Astua ylitse Vuorelan torpan rajan,
ja tarttua kuokan varteen.
.
Ja vuosikymmenten loimo
ikään pitkään mukanaan vei
halut loppui, mutta ei toivo,
ja hän huusi vain:"Hurraa hei!"
.
Vaikka kaivoivat alla nahan
sirpaleet muistona sodan,
niin jostain hän irroitti rahan.
Teki turvakseen pienen kodan.
.
Linna nousikin kodasta tuosta
korkeatorninen loistokas uljas,
mutta täytyipä Jussinkin juosta
hikipäässä hän pyhätkin puljas.
.
Nyt siinä hän eleleepi
kuin linnanherra vain
kytökauraa viljeleepi
pienellä tilkullain.
.
On Jussi, on Vuorelaan Jussi
paljon kestänyt herrankies!
Olla täytynyt sisupussi,
kun on pystyssä vieläkin mies.
...
Siinä vähän tarinaa tällä kertaa, mutta varmaan keksin vielä lisääkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti