Muistelmakirjailija ja kunnallisneuvos Erkki Herman Hokkanen oli Yrjön hyvä ystävä ja myöskin työnantaja kun hänelle maatilallaan tuli korjaustöitä. Yrjö viihtyi Niemisjärven rantamilla ja olipa hänellä siellä jonkinaikaa asuntovaunukin. Tällainen muistikuva minulla on, mutta tarkemmin asiasta ei Erkki Hermannin kanssa ole tullut puhuttua.
Hän kirjoitti Vaihevuoteni nimisen kirjansa 1995, joka painettiin Gummeruksen kirjapainossa. Siinä hänellä on Yrjöstä kokonainen luku. Korpifilosofista vailla vertaa. Yrjö kuoli syyskuun 24 päivänä 1993. Tällöin hänen kirjallinen jäämistönsä jäi Erkki Hokkaselle, joka viisi vuotta myöhemmin julkaisi kirjan "Yrjö Vuoren runoja." Siinä hän valikoiden julkaisi tärkeän osan Yrjön runoista, vaan ne parhaat protestirunot, joissa hän kirjoitti "Hevonvittuna vilkun ja irvistän joka ainoan ajajan eessä." Ne hän oli unohtanut ja se loukkasi minua siksi, että tunsin niiden merkityksen Yrjön elämässä. Se oli hirtehishuumoria joka auttoi jatkoon katkeran sodan jälkeen.
Runolajitelmaan oli valittu runoja ja balladeja joissa heijastui Yrjön kunnioittava suhtautuminen toiseen sukupuoleen. Johtuikohan se hänen erityisen rakkaasta ja syvästä äitisuhteesta?
Televisio kakkosen toimittajat olivat kopioineet Yrjön sotapäiväkirjaa, ja niistä oli tehty ohjelmaakin.
Kerran havahduin kun hänen runojaan luettiin Suomen merkittävimpien runoilijoiden runojen seurassa. Soitin Yrjölle, että oliko hän tietoinen. "Katoppas kun en huomannutkaan," sanoi Yrjö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti