Palaillessani tänä iltana Yrjön tuvalta mietin monia asioita. Katselin matelevaa rupisammakkoa, ja kuuntelin metsän huminaa sekä metsäkanojen käkätystä, ja ajattelin.
Kuvittelin millaista olisi elää vapaana kaikista velvollisuuksista, ja pyrkiä etsimään vain ne samat leipämurut kuin luonnoneläimetkin. Voiko ihminen koskaan olla vapaa?
Kysymys johon on vaikea vastata köyhän ihmisen, sillä jos yrittäisinkään päästä vapauteen, ja riippumattomaksi muista ihmisistä tulisi minusta erakko. Ellei tulisi niin yhteiskunta korjaisi huoltoonsa yhden hoidettavan hoidokin lisää.
Silloin menisi viimeinenkin vapaus.
Ehkä vielä kokeilen millaista olisi elää yksin ja vapaana, ja voiko ihminen koskaan olla vapaa.
Säännöllistä työtä tekevä ei ehdi paljonkaan mietiskellä monia asioita. Hänestä muodostuu vähitellen robotti, jota siirrellään miten vain halutaan. Robotti tottelee ilman vastaväitteitä ja murinoita. Ihmeellinen täydellisyys!
Tänään muutin tavarani aittaan, ja siitä tuli oikein mukava kesäasunto. Ainoastaan kosteus vielä hiukan pelottaa, mutta pian voin jo kenties myös nukkua siellä.
Myös valaistus on huono koska ikkuna on liian pieni, mutta muuten täällä kotona on elämällä enemmän sisältöä kuin Inhassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti