keskiviikko 6. toukokuuta 2009

Päiväkirja Kotona 1.7.1967

Kesälomani on juuri alkanut, ja kestää runsaan viikon. Yritän tietenkin nauttia siitä parhaan kykyni mukaan, ja suunnittelen matkaa laivalla Tampereelle.
Sisareni Nelly on Helsingissä viikon kestävällä urheiluleirillä, ja Eira vihitään viikon kuluttua samassa kaupungissa.
Maailma on mielestäni kaunis, jos vain löytää elämäänsä valopilkkuja, ja siinä on suunnattomasti näkemisen arvoisia asioita.
Tietenkin on myös suruja, jotka usein painavat mielen matalaksi, mutta kun lohdutusta etsii niin helposti sitä myös löytää.
OOO
.
LOHDUTUS IKÄVÄÄN
.
Rakas. Silmäsi itkettyneet
näen kyynelhelmistä vettyneet
turhasta toivosta pettyneet.
Ken petti sun toivosi salaisen?
.
Ikävä joskus haihtuu
suruilme riemuksi vaihtuu,
jos ihminen surusta laihtuu
hän palajaa ennalleen.
.
Minä uskon. Muistosi armain
muistojen joukossa harvain
on sulle nyt katkera karvain,
vaan unohdat hetkessä sen.
.
Vain hetken paloi se lemmenlies
liehuvin liekein, myös sen ties
tuo julma petturi mies,
joka sut vietellä saattoi.

Ei kommentteja: