torstai 21. toukokuuta 2009

Päiväkirja Inha 4.11.1967

Se oli suurenmoista! Se oli ihanaa! Minä yritin olla gentlemanni, mutta en osannut.
Hänen isäukkonsa oli kova puhumaan. Minä kuuntelin ja hän puhui: "Ei minulla mitään sitä vastaan... Tämmöstä... Onhan sitä joskus oltu nuoria... Meillä on täällä vain tämmöstä."
Minä myöntelin, että niinpä niin, joopa joo.
"Se on tuo Oili sitten muuttunut. Ennen se suuttui kun puhuttiin pojista, ei meillä senpuoleen mitään vastaan...Kansan Uutiset meille tulee, on tullut jo 18 vuotta."
Hän oli kai lopulta mukava ukko, ja me syötiinkin siellä aamulla, ja lähdettiin sitten Oilin kanssa Keuruulle.
Hänellä ei ollut päivällä silmälaseja. Me istuttiin baarissa ja juteltiin.
Illalla menimme taas Kisakaarteeseen. Hän laittoi silmälasit ja tummanpunaisen villapuvun. Ne sopivat hänelle hyvin. Hänellä oli hieno kampaus ja huumaavantuoksuista hiuskiinnitettä.
Hänen vartalonsa sai sydämeni läpättämään. Mitä minä oikein ajattelin?
Illalla tulin Myllymäelle linja-autolla. Myllymäeltä kolme kilometriä pääsin erään tutun polkupyörän päällä, ja Moksusta sitten kävelin loppumatkan.
Tie oli märkää, ja kello oli yli kolme, mutta minä olin onnellinen.

Ei kommentteja: