Päiväkirja Kotona 16.9.1967

Eilen iltana aloitin puolukka operaation, ja nyt niitä on siivoamatta poimittuna 35-40 litraa.

Aamupäivällä kävin aina Löytökorvessa asti ja toin sieltäkin kaksi ämpärillistä.

Paluumatkalla poikkesin Yrjön tuvalla. Hän oli perunamaalla mutta kiehautti kuitenkin kahvit.

.

OOO

.

LAPIOMIES

.

Revontulien lies

leimusi taivaalla silloin,

kun väsynyt lapiomies

hautaansa kaivoi illoin.

Maa oli routainen,

vaan mies rautainen.

Tylsällä terällä maata kaivoi.

.

Uskoen toivoi ja eli.

Kaivoi toivon hautaa.

Tuo pahan ja pirun veli

oli karkaistua rautaa.

Syttyi sammui toivon tähti

putos ja puhkes koivun lehti.

Tuli haudasta valmis viimein.

.

Kuolema korjasi lapiomiehen.

Asettui hautaansa nukkumaan.

Ei se jäänyt puolitiehen,

kun täyttämättä jäi vaan.

Tuli lumi ja haudan peitti

mies valkeaa liinaa käytti,

joka keväällä yltänsä suli.

.

Kaukana erämaassa

avonainen hauta on.

Tähtien tuikkiessa

se kertoo kohtalon.

Luukasa maatuu multaan.

Ruostunut lapio kertoo vaan

elostani keskellä erämaan.