Tässä oli viimeinen runotehtäväni, jonka aiheena oli itse taottu terä.
Silloin ajattelin miten teräs karaistuu kun se tulikuumana kastetaan kylmään veteen.
Itsetaotun terän tulee olla kova.
Islannin tulivuorien tuhkat olivat siihen aikaan näkyvissä tiedoitusvälineissä ja heti ajattelin, että siellähän sitä löytyy jäätä ja tulta.
KARAISTUNUT
Kun kulkee läpi tulen
kuumien liekkien halki
pysähtymättä kiipeää
mustalle vuorelle,
joka onkin tuhatvuotista jäätä
ja pinnalta tuhkaa.
Hengityksen pakahtuessa
ahdistavassa tomussa
kaukana siintää valo.
Voimat ehtyvät
ja matka loppuisi ellei
kaukainen kajo kohottaisi mieltä
ja nostaisi vielä ponnistamaan.
Taakse jää tuli ja tuhka.
Sen tilalle tulee karaistunut mieli.
Itse taottu terä
teräväksi tahkottu.
Se on oppinut voittamaan.
Se taivu ei koskaan
ja viiltävän ponnistuksen jälkeen
se yhä kestää ja karaistuu.
Mummon kammarin runopiirin tehtävä
Aihe:”Itse taottu terä.”
Tampereella 28.4.2010.
Sulo Heinola.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti