Kun isä pesukoneen osti

Varmaa vuosilukua minulla ei ole, mutta kai se oli 1960 luvun alkupuolella, kun meille ostettiin pesukone. Lapsikatras oli tuolloin kasvanut seitsenpäiseksi, ja isällänikin oli usko, jonka joskus kuulin:"Koneet ne on, jotka veisaa." Niinpä siis joku keskustassa asuva kauppias toi tienvarteen pesukoneen ja lingon. Viimeinen kilometri oli talvella pelkkä tallattu rekitie, jota myöten kävin isän kanssa Ernesti hevosen vetämällä reellä ne hakemassa. Pyykkipäivä oli edelleen melkoinen. Vesijohtoa ei ollut joten koneeseen kannettiin ämpärillä vesi. Huuhtelua varten valutettiin vanha vesi pois ja kaadettiin uusi tilalle. Lopuksi nostettiin pyykki linkoon, josta täytyi pitää lujasti kiinni kun se tärisi kovasti. Kysyin vanhalta äidiltäni mitä hän tästä kaikesta muistaa: "Kyllä se paljon helpotti." kuulin puhelimessa arvion. Mutta helppoa ei hänen elämänsä silloin ollut eikä me lapset sitä ymmärretty. En minäkään vaikka olin vanhin.