Lapsuuden kotini

Se oli Pöyhösen lammen rannalla nimeltä Rantamaa. Pappani oli rakentanut sen ja ulkorakennukset, joita oli navetta,riihi ja sauna, navettarakennuksesta poikittain oli katos, jonka alla oli puucee ja puuvaja. Olin aina kiinnostunut pappani käsityötaidoista. eräs konkreettinen kapine oli pieni puuhevonen jonka pappa oli minulle vuoleskellut. Minä Ja Eira, Eira oli vanhin siskoistani, olimme papan silmäterät. Kuollessaan joulun aatonaattona 1952 hän oli viimeisiksi sanoikseen sanonut; "Peitelkää Suloo ja Eiraa.." Pöyhösen lampi oli silloin tärkeä koko kylälle. Oli paljon biisameita, joiden turkiksista saatiin rahaa. Isä vei kalaa Kuluttajan Osuuskauppaan ja näin lyhenteli ruokavelkaa. Monilla kyläläisillä oli silloin vene ja meidän lampemme tarjosi ehtymättömiä kalansaaliita. Vieressä kulki maantie. Toisella puolella oli Siltanevan mäki ja toisella puolen Koppikangas. Siltanevalta kuljettiin kaupoissa, jotka olivat ennen asemaa Heikkilän Väinön ja Volaman Dimitrin kaupat siitä vähän eteenpäin saman tien varressa ennen rautatieasemaa oli vielä Osuuskauppa. Koppikankaalta pääsi Väkkärämäen kautta Vääräkoskelle. Missä oli kartonkitehdas ja koulu. Vääräkoskellakin oli kolme kauppaa, nimittäin Kuluttaja, Kantola ja Osuuskauppa. Toisella puolella tietä oli Helluntalaisten rukoushuone, joka oli rakennettu talkoovoimin ja siellä oli ensimmäinen paras kaverini Hankkion Esko. Suruni oli suuri kun he muuttivat pois 1953, mutta meninhän sitten syksyllä kouluun, ja uusia kavereita löytyi. Silloin elettiin vaikeita sotakorvausvuosia, mutta sitähän me lapset emme ymmärtäneet.