torstai 12. helmikuuta 2009

Nokipalo

Rantamaan talo oli ns. Ruotsalaistyyppinen, jossa katossa oli jyrkät lappeet ja näin saatiin kaksi asuinkerrosta. Tuvassa oli ajalleen tyypillinen muuri,joka vei neljäsosan huoneen asuintilasta. Muurissa oli upotettuna hella takkasyvennykseen ja erillinen leivinuuni, jota myös käytettiin. Muurin takana oli kapea väli, jonne me lapset mentiin piiloon, kun meitä peloiteltiin etupäässä näkillä, joka asui kaivossa. Olli se melko pelottava kummajainen! Tähän korkeaan savupiippuun kertyi tietenkin vuosien saatossa nokipikeä, jota eivät nuohoojat saaneet pois. Eräänä iltana syntyi nokipalo. Kuului voimakasta kohinaa, sitten huomattiin, että talvinen pimeä ilta oli muuttunut kuin päivänvaloksi. Mentiin ulos katsomaan kun savupiipusta lensi oikea Jumalan soihtu. Monta metriä korkeat liekit. Läheisellä Helluntaiseurakunnan talolla oli juuri ollut herätyskokous, ja koko väki sieltä tuli meidän pihaan hirmuvauhdilla. Luulivat tulipaloksi. Paikalle tulleista tunnistin ainaki Ahopellon Viljamin ja Lehtomäen Reinon. Olihan se oikea Jumalan liekki, kun herätyskokouskin keskeytyi!

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tätä oli mukava lukea. Ennen vanhaan oli sellaisia isoja leivinuuneja, joss leivottiin leipiä ja laatikoita kuukausiksi eteenpäin.

hele kirjoitti...

Muistan kun meidän isä kävi katolla savupiippua nuohomassa. Oli sidottu pieni kuusi naruun, kivi myös ja tiputi sen piipusta alas ja taas vedi ylös.Senjälkeen keräsi noen keittiöstä piipu pohjas olevasta luukusta. Silloin oli isä Nokipoika.