Asuntoa on nyt vaihdettu ja asun nyt täällä Salon yläkerrassa Vesterisen ja Halttulan Kallen kaverina. Tosin meillä on omat huoneet, ja elämisenrauha on edelleen turvattu. Kaikenlisäksi tämä on mukavantuntuinen huone, eikä työmatkakaan ole pituudella pilattu.
Eilenillalla olin kantakrouvissa illallistansseissa, ja minusta tuntuu, että kerronkin nyt siitä. Astuttuani sisälle en ollut vielä lainkaan tietoinen tulevista tapahtumista. Aioin vain juoda pari pulloa olutta, ja jatkaa sen jälkeen matkaani.
Minut ohjattiin kohteliaasti kabinetin puolelle, jolloin päätinkin viettää täällä koko illan.
Ilta kului mukavasti siinä maistellessa grogeja, ja keskustellessa erään kansakoulun opettajan ja putkiasentajan kanssa. Pohdittiin siinä monia kysymyksiä kirjallisuudesta ja paljon muusta. Kului sikaareja ja savukkeita, kunnes yhdeksältä tuli sitten orkesteri, ja tanssit alkoivat.
En aikonut tanssia,mutta kun en kuitenkaan ollut pöytäkavereitani huonompi, varsinkaan sitä putkiasentajaa, joka joi kolme grogia siinä ajassa, kun minä yhden. Hän oli myös entinen koulukaveri, kuten myöhemmin sitten ilmeni.
Päätin siis ryhtyä leikkiin.
Hain koko ajan erästä ikäneitosta, joka oli muutamia vuosia vanhempi kuin minä, ja tuntuikin erittäin kivalta tytöltä.
Hän oli käsissäni kuin höyhen, ja tanssi kuin enkeli.
Niinpä sitten putkiasentaja otti omansa, ja minä omani, kun lähdimme puolen yön aikaan pois.
Anneli, joksi hän itsensä esitteli odotti autoa noutamaan itseään, mutta kun sitä ei sitten kuulunut, niin jatkoimme iltaa yhdessä kävellen kohti Inhaa. Lähellä kirkkoa tuli sitten Wolksvagen,
joka korjasi Annelin, ja minä jäin yksin nöyryytettynä ja hämmästyneenä. Tuon auton miespuolinen kuski osoitti hyvin töykeää käytöstä, että ajattelin mahtoiko seuralaiseni ollakaan neiti edes oikea neiti-ihminen?
Tuo ajatus vaivasi päätäni koko matkan kävellessäni kohti Inhaa.
Kesoilin kohdalla tuli auto kuitenkin jo takaisin, ja kuski, joka osoittautui Annelin velipojaksi otti minut kyytiinsä, ja pyyteli samalla käytöstään anteeksi.
Tietysti se oli hieman outoa, ja senvuoksi siitä myös kirjoitin, koska ihmettelen kaikkea vielä tälläkin hetkellä.
Olen ollut Urheilutalolla ovimiehenä tässä muutamia kertoja.
Viimeksi toissa iltana.
Puiston Kallen syntymäpäivillä olin myös edustamassa varikon henkilökuntaa, ja kirjoitin aiheesta myös runon, joka kaikessa vaatimattomuudessaan on nyt saavuttanut melkoisen julkisuuden, ja tunnustuksen, josta tietenkin olen erityisen tyytyväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti