torstai 30. huhtikuuta 2009

Päiväkirja Inha 13.2.1967

Tänään on nimipäiväni, ja se on kulunut melkein huomaamatta arkisen aherruksen merkeissä.
Eira lähti keskiviikkona Helsinkiin, pian minusta tulee siis eno.
Sain Mairelta kortin, ja olin hämmästynyt miten hän saattoi muistaa minua noin paljon. Näin hänestä viime yönä untakin, ja sitten tuli kortti.
Suutelin hänen korttiaan, ja koko ajan minusta tuntui, kuin olisin suudellut hänen huuliaan.
Kaikkihan on vielä mahdollista tänä armon vuonna 1967.
Kävin pyhän aikaan kotona, ja siellä oli mukavaa. Opettelin pyörittämään lannevannetta, jota Jukka pyöritti kokonaista 61 minuuttia. Minä roikuin renkaissa 3 minuuttia, ja pyörin saunareissulla lumihangessa. Nyt ovat kaikki lihakset kipeät ja arat - syystä kyllä.
Tasan kuukauden kuluttua olen täysi-ikäinen, eikä ole edes omaa heilaa, jota voisi viikonloppuisin hyväillä. Mutta onhan minulla paljon muuta - on aurinko ja kevät.
OOO
SADEPISARA
.
Utuisen pilven reunalla
ihailen ääriä maan.
Valkeat hahtuvat leijuvat
kuin untuvat.
Hiljainen henkäys niitä
kuin unessa tuudittaa.
.
Hienoinen kaipaus ajaa
minut tunteen hurmioon.
Se yhtyy ilman rajaa,
ja sammuu turmioon.
.
Ihana auringon hehku
pilven untuva povi.
Vain jokin kaipaus polttaa
vapauden toivo.
Mitä teen? Minä voitanko lumon
paratiisista pakenen pois.
.
Pois jätän Äitini pilven,
läpi ilmojen laskeudun,
pois jätän kiiltoni kilven
maan alle jos tunkeudun.

Ei kommentteja: